»No niin, minä koetan saada lehteen jotakin, jos te sitä haluatte, mr. Babbitt, mutta minun täytyy odottaa, kunnes päätoimittaja on lähtenyt kaupungista, ja lyödä toimitussihteeri pyörryksiin.»
Niin tapahtui, että Advocate-lehden sunnuntainumerossa oli tohtori Drew'n kuva, ilme vakavana, silmät valppaina, graniitinluja leuka ja piirteiden primitiivisyys erikseen korostettuna, ja sen alla seuraava, vuorokauden kuolemattomuuden antava kirjoitus:
Tohtori John Jennison Drew, fil. maist., viehättävän Floral Heightsin kauniin, Chatham-Roadin luona olevan presbyteriaanisen kirkon Kirkkoherra, on miltei tenhotaikuri sielujen voittamisessa. Hänellä on käännyttämisrekordi paikkakunnalla. Hänen paimenkautenaan on keskimäärin lähes sata henkilöä vuodessa väsynyt syntiin, ilmoittanut päätöksensä elää uutta elämää ja löytänyt rauhan ja turvallisuuden sataman.
Kaikki kuohuu elämää Chatham-Road-kirkossa. Kannatuslaitoksiaan järjestetty suurimman tehon aikaansaamiseksi. Tohtori Drew panee erikoista painoa hyvään seurakuntalauluun. Hilpeitä, reippaita virsiä lauletaan kaikissa kokouksissa, ja erikoiset musiikkijumalanpalvelukset vetävät puoleensa musiikinharrastajia ja ammattimiehiä kaupungin kaikista osista.
Kansantajuisten luentojen kateederilla yhtä hyvin kuin saarnastuoleissa on tohtori Drew kiitetty sanamaalari, ja vuoden mittaan hän saa kirjaimellisesti tusinoittain kutsuja puhumaan eri tilaisuuksissa; sekä täällä että muualla.
5.
Babbitt antoi tohtori Drew'n tietää, että hän oli tämän kunnianosoituksen alkuunpanija. Tohtori Drew nimitti häntä »Veljekseen» ja puristi hänen kättään moneen, moneen kertaan.
Neuvonantokomitean kokouksissa oli Babbitt maininnut, että hän olisi onnellinen, jos Eathorne tulisi hänen luokseen päivällisille, mutta Eathorne oli mutissut: »Kiitoksia, kovin ystävällistä — poikani, mutta — minä en käy vieraisilla juuri milloinkaan.» Varmaankaan ei Eathorne kieltäytyisi oman kirkkoherransa kutsuista. Babbitt sanoi poikamaisesti Drew'lle:
»Kuulkaa nyt, tohtori, kun me nyt olemme hoitaneet tämän asian, niin on minun mielestäni koulumestarin asia rummuttaa meidät kolme pienille päivällisille!»
»Mainiota! Kyllä, luottakaa siihen! Erinomaista!» jyrisi tohtori Drew miehekkäällä äänellään. (Joku oli kerran sanonut hänelle, että hän muistutti puhuessaan presidentti Rooseveltia.)