»Et, varmasti et. Ei suinkaan ollut montakaan koirankuria, jonka sinä olisit laiminlyönyt.»
»Ei, kun minä olin tyttöjen seurassa, niin en minä juuri koko aikaa puhunut lakosta trikooteollisuuden alalla.»
He nauroivat yhdessä ja sytyttivät sikarinsa.
»Mitä me niille tehdään?»
»En tiedä. Joskus tekisi mieleni ottaa Ken syrjään, antaa hänelle pieni puusti ja sanoa: 'Kuule nyt, hyvä veli, aiotko sinä mennä naimisiin Ronan kanssa vai aiotko sinä puhua hänet kuoliaaksi? Sinä olet kohta kolmikymmenvuotias etkä ansaitse enempää kuin kaksikymmentä tai viisikolmatta viikossa. Milloin aiot näyttää hiukan vastuuntunnetta ja hankkia lisäystä? Jos George F. tai minä voimme jossakin sinua auttaa, niin sano, mutta pane vauhtia itseesi!'»
»No niin, ei olisi ehkä hullummaksi, jos sinä tai minä puhuisimme hänen kanssaan, paitsi että hän ei kyllä sitä ymmärtäisi. Hän on semmoinen korkealentoinen kaveri, hän ei osaa mennä suoraan asiaan, panna kortit pöytään ja puhua suunsa puhtaaksi, niinkuin sinä ja minä.»
»Joo, hän on tosiaan korkealentoinen kaveri.»
»Ne ovat samanlaisia kaikki.»
»Niin totisesti ovat.»
He huokasivat ja olivat vaiti, miettiväisiä ja onnellisia.