»Niin, onhan nyt jo melkein kevät, on tosiaan», sanoi Littlefield.
»Mutta öisin on sentään vielä kylmä. Minun täytyi ottaa pari huopapeitettä makuuparvekkeelleni viime yönä.»
»Jaa, viime yönä ei ollut erikoisen lämmin», sanoi Littlefield.
»Mutta en minä sentään luule enää tulevan pahoja pakkasia.»
»Ei suinkaan, mutta eilen sentään satoi lunta Tiflisissä, Montanassa», sanoi tiedemies, »ja muistathan lumimyrskyn, joka raivosi lännessä kolme päivää sitten — kolmekymmentä tuumaa lunta Greelyssä, Coloradossa — ja kaksi vuotta sitten oli meillä täällä Zenithissä lumituisku viidentenäkolmatta huhtikuuta.»
»Onko se mahdollista? Kuules, hyvä mies, mitä sanot republikaanien ehdokkaasta? Kuka valitaan presidentiksi? Eikö mielestäsi olisi aika, että saisimme kunnollisen, liikeperiaatteiden mukaan järjestetyn hallituksen?»
»Maa tarvitsee ennen kaikkea, minun käsittääkseni, asioittensa hyvää, tervettä, käytännöllistä hoitoa. Me tarvitsemme — liikeperiaatteisen hallituksen!» sanoi Littlefield.
»Onpa hauska kuulla sinun sanovan niin. Tosiaankin hauska! Minä en tiennyt, miten sinä katsoit asiaa, kaikkine suhteinesi yliopistoihin ja semmoiseen, mutta minusta on hauskaa, että olet sillä kannalla. Maa tarvitsee — juuri nykyisessä käännekohdassa — ei suinkaan ketään korkeakoulunrehtoria tai kaikkinaisia selkkauksia ulkopolitiikassa, vaan hyvän — terveen — taloudellisen — liikeperiaatteisen — hallituksen, joka voi antaa meille mahdollisuuksia joltisenkin kunnollisiin tuloihin.»
»Niin, ihmiset eivät yleensä tiedä, että yksin Kiinassakin saavat oppineet väistyä käytännönmiesten tieltä, ja luonnollisestihan ymmärrät, mitä se merkitsee.»
»Onko se mahdollista! No sitten!» Babbitt henkäisi ja tunsi itsensä paljoa tyynemmäksi ja paljoa onnellisemmaksi ajatellessaan maailman asemaa. »Joo, on hauska pysähtyä juttelemaan. Mutta minun pitää nyt lähteä konttoriin kynimään erinäisiä kundeja. No, hyvästi näkemiin taas, hyvä veli. Tavataan illalla. Hyvästi siksi!»