»Ette, ette mitään. Ette vähääkään. Ette juuri nyt», sanoi Maxwell.
»Olen pahoillani. Minun täytyy rientää. Ja älkää yrittäkö tavata häntä.
Minä olen pyytänyt lääkäriä antamaan hänelle morfiiniruiskeen, jotta
hän saa nukkua.»
Tuntui jollakin tavoin väärältä palata konttoriin. Babbittista tuntui kuin hän olisi juuri palannut hautajaisista. Hän ajoi City-sairaalaan tiedustamaan Zillan vointia. Siellä sanottiin haavoittuneen luultavasti toipuvan. Paulin ison vanhan armeijarevolverin luoti oli mennyt olkapään läpi.
Babbitt palasi kotiin ja tapasi vaimonsa säteilemässä sitä kauhistunutta mielenkiintoa, jota osoitamme ystäviemme tragedioissa. »Tietenkään ei Paul yksin ole syyllinen, mutta se on kuitenkin seuraus siitä, että juoksee toisten naisten perässä sen sijaan, että kantaisi ristinsä kristillisen kärsivällisesti», riemuitsi hän.
Babbitt oli liian väsynyt vastatakseen niinkuin olisi tahtonut. Hän sanoi mitä pitikin sanoa ristin kantamisesta kristillisen kärsivällisesti ja meni puhdistamaan autoa. Tylsästi, verkalleen hän hankasi pois rasvan pohjalevystä ja nakutti irti savipahkat pyöristä. Hän tappoi monta minuuttia pesemällä käsiään, hankasi niitä karkealla keittiösaippualla, nautti lihavien sormiensa rääkkäämisestä. »Perhanan pehmoiset kädet — — — niinkuin naisen. Aah!»
Päivällispöydässä, kun hänen vaimonsa alkoi taas puhua asiasta, hän ärjäisi: »Minä kiellän jok'ikistä sanomasta sanaakaan Paulista! Minä pidän huolen kaikesta puhelusta, mikä tässä asiassa on tarpeellista, ettäs sen tiedätte! Olkoon tässä juorukellojenkaupungissa tänä iltana ainakin yksi talo, jossa eivät naamat farisealaisesti virnistele. Ja heittäkää menemään nuo roskaiset iltalehdet!»
Itse hän kyllä luki ne päivällisen jälkeen.
Ennen yhdeksää hän meni asianajaja Maxwellin luo. Hänet otettiin vastaan jurosti. »Noo?» sanoi Maxwell.
»Minä tarjoan palvelustani oikeudessa. Minä sain erään ajatuksen. Enkö minä voisi esiintyä todistajana ja vannoa, että minä olin siellä ja että Zilla painoi liipasinta ensin, jolloin Paul paini hänen kanssaan ja silloin revolveri laukesi?»
»Jaa, tehdäkö patavala?»
»Mitä? Niin, tiettävästi se olisi patavala? Joo — — — Auttaisiko se?»