»Mahdattekohan te voida auttaa minua.»
»Mielihyvällä.»
»Minä olen ollut kaikkialla — — — minä haluaisin pienen asunnon, jossa olisi yksi makuuhuone tai ehkä kaksi, arkihuone ja keittiökomero ja kylpyhuone, mutta sellaisen, joka todella on viihtyisä, ei mitään synkeätä tai uudenaikaisia huoneita räikeine sähkökruunuineen. Enkä minä voi maksaa ylen huikeata hintaa. Minun nimeni on Tanis Judique.»
»Luullakseni meillä on yksi, joka juuri sopisi teille. Tahtoisitteko tulla katsomaan sitä nyt?»
»Kyllä, minulla on pari tuntia aikaa.»
Uudessa Cavendish Apartmentsissa oli Babbittilla huoneisto, jota hän oli pitänyt vapaana Sidney Finkelsteiniä varten, mutta ajatellessaan, että saisi ajaa tämän miellyttävän naisen rinnalla, hän heitti ystävänsä Finkelsteinin hiiteen ja selitti ritarillisesti: »Mennään katsomaan, mitä voin teille tarjota.»
Hän pyyhki pois pölyn auton istuimelta ja pani henkensä kaksi kertaa vaaraan näyttääkseen ajotaitoaan.
»Te osaatte tosiaan käytellä autoa,» sanoi mrs. Judique.
Babbitt piti hänen äänestään. Siinä oli hänen mielestään musiikkia ja kulttuurin henkeä, se ei ollut sellaista hyppivää tirskuntaa kuin Louetta Swansonin ääni.
Hän kerskui: