»Ei, oikeinko totta?»
»Totta tietenkin! No mutta nyt kun olemme ystäviä, mikä se pieni hieno nimi olikaan?»
»Ida Putiak. Se ei ole niin erikoisen häävi. Minä sanon aina mammalle: 'mamma', sanon minä, 'mikset antanut minulle nimeä Dolores tai jotakin tyylikästä?'»
»No, mutta miksi niin? Minusta se on hieno nimi. Ida!»
»Minä tiedän varmasti teidän nimenne!»
»Oo, se ei ole niin varmaa! No, tosinhan — — — ei se sentään ole niin erikoisen tunnettu.»
»Ettekö te ole mr. Sonheim. Paidannappiyhtiö Prater Peterin edustaja?»
»En, en lainkaan! Minä olen mr. Babbitt, kiinteistöjenvälittäjä.»
»Ah, anteeksi! Jaa, niin tosiaan! Te tarkoitatte täällä Zenithissä?»
»Niin» (Sillä ripeällä äänellä, joka ilmaisee loukattua tunnetta.).