»Se on Jumalan siunaus, että Paul on vankilassa nyt rangaistuksen kohtaamana ja nöyryyttämänä, jotta hän voi pelastaa sielunsa ja jotta muilla pahoilla miehillä, noilla inhoittavilla naisten pyydystäjillä, on esimerkki silmäinsä edessä.»
Saarna sattui Babbittiin, ja hän väänteli itseänsä. Niinkuin hän kirkossa ei uskaltanut hievahtaa saaman aikana, niin tunsi hän nytkin, että täytyi näyttää tarkkaavaiselta, vaikka Zillan kirkuvat uhkaukset lensivät hänen ohitseen kuin petolinnut.
Hän koetti olla sovinnollinen ja veljellinen.
»Niin, minä tiedän, Zilla. Mutta, peijakas, uskonnon ydinhän on kai armeliaisuus, eikö olekin? Salli minun sanoa sinulle, kuinka ajattelen asiaa: Me tarvitsemme tässä maailmassa jalomielisyyttä, ennakkoluulottomuutta, jos tahdomme johonkin pyrkiä. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että täytyy olla laajakatseinen ja ennakkoluuloton — — —»
»Sinäkö? Ennakkoluuloton?» Sävy muistutti aivan entistä Zillaa. »Ah, George Babbitt, sinä olet kai jokseenkin yhtä laajakatseinen ja ennakkoluuloton kuin partaveitsi.»
»Vai niin, olenko? Vai niin. No, sitten sanon sinulle vain, että — — — sitten — — — sanon — minä — vain — sinulle, että minä joka tapauksessa, piru vieköön, olen yhtä laajakatseinen kuin sinä uskonnollinen. Sinä — muka uskonnollinen!»
»Niin olen. Meidän pastorimme sanoo, että minä olen hänelle tuki uskossa.»
»Sen uskon heikkarin hyvin! Paulin rahoilla! Mutta vain osoittaakseni sinulle, kuinka laajakatseinen minä olen, aion lähettää kymmenen dollarin shekin tuolle Beecher Ingramille senvuoksi, että ihmiset sanovat sen miesparan saarnaavan vapaata rakkautta ja kapinaa esivaltaa vastaan ja koettavat ajaa häntä ulos kaupungista.»
»Ja siinä he tekevät oikein. Heidän pitäisi ajaa hänet ulos kaupungista! Hänhän saarnaa — jos sitä voi sanoa saarnaamiseksi — teatterissa, saatanan huoneessa! Sinä et tiedä, mitä merkitsee, että löytää Jumalan, että löytää rauhan, että huomaa ansat, joita perkele virittää meidän jalkojemme tielle. Minä olen sanomattoman iloinen, kun voin nähdä Jumalan salaisen aivoituksen siinä, että hän antoi Paulin ampua minua ja tehdä lopun minun elämästäni synnissä — ja Paul saa hyvin ansaitun palkkansa siitä julmuudesta, jota hän minua kohtaan osoitti — ja minä toivon… että hän kuolee vankilassa!»
Babbitt hypähti ylös hattu kädessä ja murisi: