»Jaa, jos tämä on sitä, mitä sinä sanot elämiseksi rauhassa, niin varoita minua Jumalan tähden, ennenkuin varustaudut riitaan — ole niin hyvä!»
3.
Valtava on kaupunkien voima pakottaa vaeltaja takaisin luoksensa. Enemmän kuin vuoret tai rantoja riistävä meri pitää kaupunki luonteensa järkähtämättömänä, kyynillisenä, toteuttaen näennäisten muutosten alaisena päämääräänsä. Vaikka Babbitt oli jättänyt perheensä ja oleskellut erämaassa Joe Paradisen kanssa, vaikka hän iltaa ennen paluutaan Zenithiin oli ollut aivan varma, ettei hän eikä kaupunki olisi enää sama, ei hän kymmentä päivää paluunsa jälkeen olisi voinut uskoa olleensa milloinkaan poissa. Ei myöskään ollut laisinkaan selvää hänen tuttavilleen, että tämä oli uusi George F. Babbitt, paitsi että hän oli ärtyisempi alituisessa ilveilyssä Atleettikerhossa ja kerran, kun Vergil Gunch huomautti, että Seneca Doane pitäisi hirttää, ärähti:
»Perhana! Hänessä ei ole mitään vikaa!»
Kotona hän röhki »mitä?» sanomalehtensä äärestä vastaukseksi vaimonsa muistutuksiin, oli ihastunut Tinkan uuteen punaiseen tamoshanteriin ja selitti: »Tuo vanha peltinen autotalli on tyylitön. Minun täytyy rakentaa hauskempi puusta.»
Verona ja Kenneth tuntuivat todellakin olevan kihloissa. Escott oli sanomalehdessään aloittanut taistelun suoranaisien ostojen puolesta välityskauppoja vastaan. Tulokseksi hän oli saanut erinomaisen paikan eräässä välitysliikkeessä, ja hänellä oli siksi hyvä palkka, että voi mennä naimisiin. Tietenkin hän nyt häpäisi niitä edesvastuuttomia reporttereja, jotka kirjoittivat pötyä ja moittivat välitysliikkeitä, »tietämättä mistä puhuivat»!
Syyskuussa tänä vuonna oli Ted aloittanut opintonsa yliopistossa. Se oli Mohalisissa, vain viidenkolmatta kilometrin päässä Zenithistä ja Ted tuli usein kotiin lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Babbitt oli huolestunut. Ted harrasti kaikkea muuta kuin lukemista. Hän oli koettanut luoda uudestaan jalkapallokerhon, hän ikävöi pesäpallokautta, hän oli tanssikerhokomitean jäsen, ja kaksi yhdistystä oli ottanut hänet (zenithiläisenä ylimyksenä maalaispoikien keskuudessa) ehdokkaakseen. Mutta hänen opinnoistaan ei Babbitt saanut tietää enempää kuin mutisevan lauseen:
»Äh, nuo perhanan vanhat peruukit tunkevat meihin vain kaikkinaista roskaa kirjallisuudesta ja kansantaloudesta.»
Eräänä päivänä Ted ehdotti:
»Sano isä, enkö voisi siirtyä yliopistosta teknilliseen kouluun mekaanikoksi? Sinä muriset aina, että minä en lue, mutta siellä minä tosiaan lukisin.»