»Pidättekö todellakin tästä? Minä olen kovin iloinen. Mutta te olette katalasti laiminlyönyt minut. Tehän lupasitte tulla jonakin päivänä opettelemaan tanssia.»
Vähän epävarmana vastasi Babbitt: »No ette te sitä vakavissanne tarkoittanut.»
»Ehkä en, mutta olisittehan voinut koettaa.»
»No, tässä nyt olen ensimmäisellä oppitunnillani, ja te saatte heti paikalla valmistautua siihen, että jään illallisille.»
He nauroivat molemmat tavalla, joka osoitti, etteivät he tietenkään sitä tarkoittaneet.
»Mutta ensin käyn katsomassa sitä vuotopaikkaa.»
Mrs. Judique saattoi hänet lakealle katolle. Se oli oma maailmansa tikapuineen, kuivausnuorineen ja vesisäiliöineen. Babbitt osoitteli erinäisiä seikkoja kenkänsä kärjellä ja koetteli tehota häneen oppineilla lausunnoilla kupariputkista, siitä, kuinka toivottavaa olisi tehdä viemärit lyijystä ja peittää ne kuparilla ja että kattosammiot oli parempi tehdä seetripuusta kuin metallilevystä.
»Täytyy olla selko monesta asiasta, kun on talojen kanssa tekemisissä», ihaili mrs. Judique.
Babbitt lupasi, että katto korjataan kahdessa päivässä.
»Onko teillä mitään sitä vastaan, että käytän puhelintanne?» kysyi hän.