2.
Taiteilijamaailmassa hyvintunnetun traagillisen suhteen mukaisesti joutui Chat Laylockin huhtikuinen innoitus vain elvyttämään vanhemman ammattimiehen George F. Babbittin taitoa. Hän murahti Stan Graffille: »Tuo määkyvä ääni hermostuttaa minua», mutta se oli joka tapauksessa herättänyt hänet, ja hän kirjoitti yhteen menoon:
Kunnioitatteko rakkaitanne?
Kun surujuhlan viimeinen järkyttävä toimitus on ohi, tiedättekö silloin varmaan tehneenne parhaanne Vainajan hyväksi? Ette, ellei hän lepää kauniissa hautuumaassa
Lehmuspuistossa,
ainoassa Zenithin tai sen lähistön todella nykyaikaisessa kirkkomaassa, missä aistikkailla istutuksilla varustetut, pienet hautapaikat ovat kuin kukkasia Dorchesterin hymyilevien seutujen ihanilla rinteillä.
Yksinoikeuden omistaja
Babbitt-Thompsonin kiinteimistöyhtiö
Reeves Liiketalo.
Hän riemuitsi. »Luulisi tämän opettavan Chan Mottille ja hänen vanhalle 'Metsähautuumaan' rikkaruohokasalleen hiukan uudenaikaista liiketekniikkaa!»
3.
Hän lähetti Mat Pennimanin tietotoimistoon ottamaan selvää niiden talonomistajien nimistä, jotka olivat toisten välittäjäin vuokrailmoitusten takana; puhui miehen kanssa, joka halusi vuokrata erään puotihuoneistonsa biljardisaluunaksi; kävi läpi luettelon pian päättyvistä vuokrakontrahdeista; lähetti Thomas Bywatersin, raitiovaunukonduktöörin, joka vapaina aikoinaan hommaili vuokravälityspuuhissa, sivukaduille sellaisten toivossa olevien asiakkaiden luo, joiden tapaaminen ei vaatinut Stanley Graffin strateegista taitoa. Mutta hänen elävöittävä luomisintonsa oli sammunut, ja nämä jokapäiväiset arkipuuhat hermostuttivat häntä. Yhden ainoan suuren hetken hän eli keksiessään uuden tavan luopuakseen tupakanpoltosta.