Eversti Snow alentui vielä lausumaan:
»Ei, minä en liioittele, tohtori kuuli sinun ivaavan ja halventavan erästä etevimpiä tasavaltalaisia kongressinjäseniämme viimeksi tänä aamuna. Ja sinulla on aivan väärä käsitys asiasta, kun tahdot ajatella sitä. Me emme pyydä sinua tulemaan K.L.:ään — me sallimme sinun tulla mukaan! Äläkä ole niin varma, poikaseni, ettei ehkä osuisi olemaan liian myöhäistä, jos lykkäät sitä. Minä en ole niin varma, että me silloin enää otamme sinua. Ajattele siis pian, ajattele pian.»
Nuo kolme valvojaa, oikeamielisyydessään pelottavaa, tuijottivat häneen jännittyneessä äänettömyydessä. Babbitt antoi heidän odottaa, hän ei ajatellut yhtään mitään, hän odotti kauemmin. Sillävälin hänen päässään jyskytti: »Minä en tahdo olla mukana, — minä en tahdo olla mukana, — minä en tahdo.»
»Jaha, vai niin, sen pahempi sinulle», sanoi eversti Snow, ja nuo kolme miestä käänsivät äkkiä rotevat selkänsä hänelle.
4.
Mennessään autonsa luo sinä iltana Babbitt näki Vergil Gunchin tulevan katua kävellen. Hän nosti kättään tervehdykseksi, mutta Gunch ei ollut näkevinään, vaan meni toiselle puolelle katua. Hän oli varma, että Gunch oli nähnyt hänet. Hän ajoi kotiin mielessään kiusallisen ikävä tunne.
Hänen vaimonsa kävi heti hänen kimppuunsa: »Kuule, Georgie, Muriel Frink on ollut täällä tänään ja hän sanoo, että Chum sanoo, että eräs komitea siitä Kansalaisliitosta on erityisesti pyytänyt sinua tulemaan mukaan ja että sinä et tahtonut. Etkö luule, että olisi viisaampaa olla mukana, tiedäthän, että kaikki kunnon ihmiset kuuluvat siihen, ja liitto tarkoittaa — — —»
»Minä tiedän, mitä liitto tarkoittaa. Se tarkoittaa vapaan sanan ja vapaan ajatuksen ja kaiken muun sortamista. Minä en aio antaa pakottaa tai usuttaa itseäni mihinkään, eikä kysymys ole siitä, onko se hyvä yhdistys vai huono yhdistys tai mikä perhanan yhdistys hyvänsä, se on vain, että minä en anna kenenkään käskeä itseäni — — —
»Mutta, ystäväni, ellet sinä mene mukaan, tulevat ihmiset ehkä moittimaan sinua.»
»Anna heidän moittia.»