»Mutta minä tarkoitan kunnon ihmisiä.»
»Kaikkea vielä, minä — — — asia on se, että koko tuo liitto on vain semmoinen muotihulluus, aivan samaa kuin kaikki ne järjestöt, jotka alkavat sellaisella menolla ja kohulla ja julistavat kääntävänsä koko maailman nurin, mutta sangen pian kuihtuvat pois ja joutuvat unohduksiin.»
»Mutta jos tämä nyt on se ainoa suuri muoti nykyään, niin eikö mielestäsi — — —?»
»Ei, ei, Myra kulta, ei huolita puhua siitä! Minä olen lopen kyllästynyt kuulemaan koko K.L.:stä puhuttavankaan. Minä melkein toivon, että olisin mennyt mukaan, kun Verg ensi kertaa ehdotti sitä. Silloin se olisi ollut tehty. Ja minä olisin kenties sen tehnyt tänään, ellei komitea olisi ollut niin röyhkeä minulle, mutta jumal'auta, niin kauan kuin minä olen vapaa ja riippumaton Amerikan kansal — — —»
»Nyt, Georgie, puhut aivan kuin se saksalainen talonmies.»
»Vai niin, teinkö niin, jahaa, no sitten minä en puhu ollenkaan.»
Hän ikävöi sinä iltana Tanis Judiquea ja olisi toivonut vahvistusta tämän sympatiasta. Kun koko perhe oli mennyt makuuhuoneisiin, pääsi hän niin pitkälle, että soitti taloon, missä Tanis asui, mutta hermostui, ja kun portinvartija vastasi, sanoi hän kiivaasti: »Se ei ollut mitään, minä soitan myöhemmin» ja pani kuulotorven pois.
5.
Jos Babbitt vielä saattoi olla hiukan epävarma siitä, että Gunch oli karttanut häntä, niin ei ollut juuri mitään epäilyn mahdollisuutta seuraavana aamuna William Washington Eathorneen nähden. Ajaessaan konttoriin Babbitt saavutti Eathornen automobiilin, missä suuri pankkiiri istui kalpeana ja juhlallisena ajajansa takana. Babbitt huiskutti kättä ja huusi: »Hyvää huomenta!» Eathorne katsoi miettiväisenä häneen, epäröi ja nyökäytti sitten päätään halveksivammin kuin jos olisi ollut tervehdykseen lainkaan vastaamatta.
Babbittin kumppani ja appi tuli konttoriin kello kymmenen: