Kaikkiin Kansalaisliiton tekoihin ja voittoihin otti Babbitt osaa saavuttaen jälleen täydellisesti itsekunnioituksen, tyyneyden ja ystäviensä rakkauden. Mutta hän alkoi mukista: »Saakeli soikoon, minä olen tehnyt omalta osaltani kyllin paljon kaupungin puhdistamiseksi. Täytyy hoitaa omiakin asioitaan. Minäpä taidan vähän niinkuin hellätä tätä K. L.-touhua nyt.»
Hän oli palannut kirkkoon, niinkuin oli palannut Propagandakerhoon. Olipa vielä nielaissut sen vaahtointoisen tervehdyksen, jolla Sheldon Smeeth vastaanotti hänet. Hän oli levoton siitä, että hän tyytymättömyytensä aikana kenties oli saattanut lunastuksensa vaaraan. Hän ei ollut ihan varma siitä oliko tavoiteltavaa taivasta olemassa, mutta tohtori John Jennison Drew sanoi olevan, eikä Babbitt tahtonut poistaa mitään mahdollisuuksia.
Eräänä iltana, sattuessaan tohtori Drew'n kirkkoherranvirkatalon kohdalle, hän meni vaistomaisesti sisään ja tapasi tohtorin tämän kirjoitushuoneessa.
»Silmänräpäys — minulla on juuri puhelinkeskustelu», sanoi tohtori Drew liikemiessävyyn ja jatkoi sitten toraisasti puhelimeen: »Halloo — halloo! Onko Berkey & Hannis? Täällä kirkkoherra Drew. Missä hemmetissä teillä on ensi pyhän ohjelman korrehtuuri? Mitä? Se pitää lähettää tänne. Jaa, ei se auta, vaikka olisitte sairaita joka sorkka! Minun täytyy saada se tänä iltana. Ottakaa pikalähetti ja toimittakaa se tänne silmänräpäyksessä!»
Hän kääntyi äänensä tarmokasta sävyä muuttamatta: »No, veli Babbitt, mitä voin tehdä teidän hyväksenne?»
»Minä olisin vain kysynyt — — — Minä sanon heti, kuinka asia on, mestari! Joku aika sitten minä tuota niinkuin hiukan veltostuin. Otin drinkin tai pari ja niin poispäin. Minä haluaisin kysyä: 'Miten käy, jos lopettaa kaiken sensemmoisen ja taas ottaa järjen hännästä kiinni?' Saako sittenkin, hm, tuota noin, niin sanoakseni, sakkoja siitä sitten tuonnempana?»
Kirkkoherra Drew oli äkkiä kiinnostunut. »Entä hm, veli, — — ne muutkin sensemmoiset? Naiset?»
»Ei, oikeastaan, saattaa kyllä sanoa, oikeastaan ei ensinkään.»
»Älkää empikö puhua minulle, veli! Sitä vartenhan minä olen täällä.
Onko tullut oltua yöretkillä? Puristeltua tyttöjä autossa?»
Paimenensilmät kiiluivat.
»Ei — ei —»