Silloin Babbitt suostui, melkein itkemäisillään ilosta, että vikiteltiin eikä pakotettu, että sai lakata taistelemasta, että sai paeta rivistä tarvitsematta vahingoittaa hyvää ajatusta itsestänsä, ja hän heitti lopullisesti hiiteen kaikki kumoukselliset ajatuksensa. Hän taputti Gunchia olalle, ja seuraavana päivänä hän tuli Kansalaisliiton jäseneksi.
Kahden viikon kuluttua ei kukaan Liitossa ollut jyrkempi, varmempi Seneca Doanen pahuudesta, ammattiyhdistysten rikollisuudesta, immigration vaaroista ja golfpelin, moraalin ja talletustilien iloista kuin George F. Babbitt.
NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU.
1.
Kansalaisliitto oli levinnyt yli koko maan, mutta missään se ei ollut niin toimelias ja suurta arvoa nauttiva kuin Zenithin kaltaisissa kauppakaupungeissa, joiden asukasmäärä oli joitakin satojatuhansia ja joista useimmat — vaikka ei kaikki — olivat sisämaassa, taustanaan viljavainioita ja kaivoksia ja pikkukaupunkeja, jotka olivat riippuvaisia niistä kiinnityslainojen ja pöytätapojen, taiteen, yhteiskuntafilosofian ja hattumuotien nojalla.
Useimmat Zenithin menestykselliset porvarit kuuluivat liittoon. He eivät kaikki olleet niinsanottua oikeauskoisten liikemiesten luokkaa. Näiden voimamiesten, näiden varallisuuden kauppiasten ohella kuuluivat siihen ylimykset, t. s. ne miehet, jotka olivat rikkaita tai olivat olleet rikkaita jo useita miespolvia: pankkien ja tehtaiden johtajat, maanomistajat, lainopilliset neuvonantajat, muodissa olevat lääkärit ja ne muutamat nuoret ukkelit, jotka eivät lainkaan tehneet työtä, vaan vastoin luontoansa asuen Zenithissä keräilivät porsliineja ja alkupainoksia ikäänkuin olisivat olleet Pariisissa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työläisluokat oli pidettävä alallaan, ja kaikki ymmärsivät, ettei Amerikan Demokratia sisältänyt mitään yhdenvertaisuutta rikkaudessa, mutta sensijaan vaati tervettä yhdenmukaisuutta ajatuksissa, vaatetuksessa, maalauksessa, moraalissa ja sanavarastossa.
Tässä he olivat yhtäläisiä minkä tahansa muun maan vallitsevan luokan kanssa, varsinkin Suur-Britannian, mutta erilaisia siinä, että olivat voimakkaampia ja että todellakin pyrkivät luomaan sitä sovinnaista muotokuntaa, jota kaikki luokat kaikkialla toivovat, mutta jonka halunsa toteuttamista he tavallisesti epäilivät. Kansalaisliiton pisin taistelu taisteltiin »Open Shopia» vastaan — mikä pohjimmaltaan oli taistelua ammattiyhdistyslaitosta vastaan. Tämän rinnalla kävi amerikkalaistuttamisliike, sen iltaluennot englanninkielessä ja historiassa ja kansantaloudessa ja jokapäiväiset sanomalehtiartikkelit, jotta vastatulleet muukalaiset oppisivat tuntemaan nuhteettoman ja aitoamerikkalaisen työriitojen ratkaisutavan: että työläisten piti luottaa työnantajiinsa ja rakastaa heitä.
Liitto oli jalomielistäkin anteliaampi osoittaessaan hyväksymistään toisille järjestöille, jotka edistivät sen omia pyrkimyksiä. Se auttoi N.M.K.Y:tä kahdensadantuhannen dollarin lainan hankkimisessa uutta rakennusta varten. Babbitt, Vergil Gunch, Sidney Finkelstein ja vieläpä Charles McKelveykin puhuivat elävien kuvien katsomoyleisölle, mikä suuri vaikutus »vanhalla kunnon N.M.K.Y:llä» oli ollut heidän omassa elämässään, se kun oli opastanut heitä miehekkääseen kristillisyyteen; ja harmaapäinen ja mahtava eversti Rutherford Snow, Asianajajalehden omistaja, kuvattiin puristamassa Sheldon Smeethin kättä N.M.K.Y:ssä. On kyllä totta, että jälkeenpäin, kun Smeeth sipisi: »Teidän pitää tulla johonkin rukouskokoukseemme», eversti huusi: »Mitä pirua minä siellä tekisin? Onhan minulla oma baarini», mutta ei katsottu olevan syytä painattaa sitä sanomalehtiin.
Liitto oli suuriarvoinen Amerikkalaiselle Legionalle, kun muutamat pienet ja ryhdittömät lehdet arvostelivat tätä Sodan veteraanien järjestöä. Eräänä iltana ryösti joukko nuorukaisia Zenithin sosialistien päämajan, poltti sen paperit, pieksi konttorihenkilökuntaa ja nakkasi pulpetit ilman muuta ulos ikkunoista. Kaikki sanomalehdet Asianajajalehteä ja Asianajajan Iltalehteä lukuunottamatta pitivät tätä arvokasta, mutta kenties hiukan hätäistä tekoa Amerikkalaisen Legionan toimenpanemana. Silloin meni patrulli Kansalaisliitosta petollisten lehtien toimituspaikkoihin ilmoittaen, ettei kukaan entinen sotilas mitenkään ole voinut tehdä semmoista tekoa, ja toimittajat ymmärsivät etunsa ja lakkasivat asiaa penkomasta. Kun Zenithin ainoa tunnontarkka pääsi vankilasta, ja oikeus ja vanhurskaus karkoittivat hänet kaupungista, mainitsivat sanomalehdet, että sen oli tehnyt »joukko tuntematonta roskaväkeä.»
2.