Joskin Babbittin siveellinen selkäranka oli niskoittelusta niin heikentynyt, ettei häneen ollut täysin luottamista Kansalaisliiton vaativammissa sotatoimissa ja ettei hän myöskään antanut oikein arvoa kirkolle, niin hän kuitenkin ilmeisesti iloitsi palatessaan nautintoihinsa kotonaan ja Atleettikerhossa, Propagandakerhossa ja Hirvissä.
Verona ja Kenneth Escott menivät vihdoin monen epäröinnin jälkeen naimisiin Häissä oli Babbitt yhtä huolellisesti puettu kuin Verona; hän kiristi itsensä siihen smokingiin, joka hänellä oli teekutsuissa kolmesti vuodessa, ja kun Verona ja Kenneth olivat ajaneet pois limousinessä, palasi hän kotiin tuntien jonkinlaista helpotusta, riisui smokinginsa, istuutui nostaen kenkien puristamat jalkansa sohvalle ja ajatteli, että hänen vaimonsa ja hän saivat seurusteluhuoneen nyt omaan haltuunsa ja pääsivät kuulemasta, kuinka Verona ja Kenneth keskustelivat hienostunein ja akateemisin lauseparsin minimipalkoista ja Dramaattisesta liitosta.
Mutta ei edes tämä rauhaan vaipuminen ollut niin lohdullista kuin hänen pääsynsä takaisin Propagandakerhon suosikkien joukkoon.
4.
Puheenjohtaja Willis Ijams aloitti tämän Propagandakerhon lunchin seisomalla ääneti ja tuijottamalla heihin niin onnettoman näköisenä, että he pelkäsivät hänen aikovan ilmoittaa jonkun kerhokumppanin kuolleen. Sitten hän lausui hitaasti ja vakavasti:
»Pojat, minun on ilmoitettava teille aivan kauheaa, hirveää, joka koskee erästä meidän kerhomme omista jäsenistä.»
Useat propagandistit, niiden joukossa Babbitt, näyttivät huolestuneilta.
»Eräs sala-avaimen ritari, luotettava ystäväni, teki hiljakkoin matkan valtiomme pohjoisosiin, ja eräässä kaupungissa, jossa eräs määrätty propagandisti eli poika-aikansa, hän sai ilmi jotakin, mitä ei enää käy pitäminen salassa. Lyhyesti sanoen, hän sai ilmi erään miehen sisimmän luonteen, miehen, jonka olemme ottaneet vastaan oikeauskoisena ja omana miehenämme. Hyvät herrat, minä en voi luottaa siihen, että ääneni saattaisi sen lausua, senvuoksi olen sen kirjoittanut.»
Hän paljasti suuren, mustan taulun, ja siihen oli suunnattoman suurilla kirjaimilla piirretty tarina:
George Fasansbee Babbitt — Oi kauhua!