Propagandistit hurrasivat, nauroivat, itkivät, nakkelivat leipäpaloilla
Babbittia, huusivat: »Puhu! Puhu! Oi kauhua!»
Puheenjohtaja jatkoi:
»Tämä, hyvät herrat, on se kamala asia, jonka Georgie Babbitt on salannut meiltä koko näiden vuosien ajan, joina me luulimme hänen nimensä olevan vain yksinkertaisesti George F. Nyt minä vaadin, että te, kukin vuorollaan, sanotte, mitä mikin on luullut tämän F:sn merkinneen.»
Siinä esitettiin sikermä F:kirjaimella alkavia sanoja, joiden merkitys ei ollut Babbittille maireinen. Heidän solvauksiensa hyvätuulisuudesta Babbitt ymmärsi, että hänet oli otettu heidän piiriinsä jälleen, ja hän nousi onnellisena:
»Pojat, minun täytyy se tunnustaa. Minulla ei ole koskaan ollut rannekelloa enkä ole jakanut nimeäni keskeltä kahtia, mutta minä tunnustan, että toinen ristimänimeni on Fasansbee. Ainoa puolustukseni on, että vanha pappani — vaikka hän muuten oli ihan viisas ja kiva rökittämään lähimmäisiänsä shakkipelissä — antoi minulle nimen perhelääkärimme, vanhan tohtori Ambrosius Fasansbeen mukaan. Minä pyydän anteeksi, pojat. Tulen pitämään huolta, että seuraavassa painoksessa kirjaa 'Mikä — sinun — nimesi — taas — olikaan' saan nimekseni jotakin todella käytännöllistä — jotakin, joka tuntuu tyylikkäältä ja on samalla kuitenkin muhkeaa ja miehekästä — jotakin lyhyesti sanoen, sentapaista kuin tuo hieno vanha nimi, joka on niin hyvin tunnettu joka talossa — tuo rohkea ja melkein häikäisevä nimi, Willis Jimsjams Ijams!»
Hän ymmärsi hurraahuudoista olevansa jälleen turvallisella pohjalla ja kerhon mielen mukainen ja tiesi, ettei hän enää tulisi saattamaan turvallisuuttansa ja nauttimaansa suosiota vaaraan eksymällä pois »Kaikkien oikeauskoisten» laumasta.
5.
Henry Thompson säntäsi konttoriin ja huusi: »George! Suuria uutisia! Jake Offutt sanoo, että Raitioryhmä on tyytymätön Sanders, Torrey & Wingin tapaan hoitaa heidän viime yritystään ja taas valmis keinottelemaan meidän kanssamme!»
Babbitt näki tyydytyksekseen, että hänen kapinansa viimeinenkin haava oli parantunut, mutta kotimatkalla hän tunsi sielunsa pohjalla ahdistavia ajatuksia, jotka eivät koskaan olleet tehneet häntä heikoksi siihen aikaan, jolloin hän kamppaili niinkuin kaikki muutkin. Hän havaitsi, ettei suoraan sanoen pitänyt raitioherroja ihan kunniallisina. »No, hän toimittaa vielä tämän asian heille, mutta niin pian kuin suinkin mahdollista, kenties niin pian kuin Henry Thompson on kuollut, hän katkaisee kaikki suhteensa heihin. Hän oli kahdeksanviidettä ikäinen, kahdentoista vuoden kuluttua hän olisi kuusikymmenvuotias, hän tahtoo jättää maineeltaan tahrattoman liikkeen lastenlapsille. Yhteistoiminta raitiotieyhtiön kanssa on tosin tavattoman tuottavaa, ja asioita täytyy katsoa käytännölliseltä kannalta, mutta — — —» Hän väänteli itseään aivan onnettomana. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa raitiotieherroille, mitä hän heistä ajattelee. »Hm, mutta hän ei voi tehdä sitä vielä. Jos hän nyt taas rikkoo välinsä heidän kanssaan, niin he saattavat murskata hänet. Mutta — —»
Hän oli tietoinen siitä, että hänen elämänuransa näytti hämärältä. Hän mietti, mitä tekisi tulevaisuudessa. Hän oli vielä nuori; olivatko kaikki seikkailut lopussa? Hän tunsi joutuneensa vangiksi juuri samaan verkkoon, josta oli paennut niin hurjasti, ja olihan suorastaan kohtalon ivaa, että hänet oli saatu iloitsemaan vangiksijoutumisestaan.