»He ovat peitonneet minua ja pahasti ovatkin!» vaikersi hän.
Talo oli rauhaisa tänä iltana, ja hän pelasi pelin besikkiä vaimonsa kanssa. Hän sanoi suuttuneena kiusaajalle, että tyytyy viettämään aikansa vanhalla hyvällä tavalla. Seuraavana päivänä hän meni raitiotieyhtiön asiamiehen luo, ja he laativat suunnitelman, miten tonttien salainen osto Evanston Roadin varrelta järjestetään. Mutta ajaessaan sitten konttoriinsa hän ajatteli: »Minä hoidan ja suunnittelen asioitani oman mieleni mukaan — — — kunhan luovun varsinaisesta liiketoiminnasta.»
6.
Ted oli tullut Yliopistosta kotiin pyhäksi. Vaikka hän ei enää puhunut mekaniikasta eikä lausunut mielipidettään opettajista, ei hän silti tuntunut olevan entistään ihastuneempi tiedekuntaansa, ja hänen suurimpana harrastuksenaan oli hänen langaton puhelinkojeensa.
Lauantai-iltana hän meni Eunice Littlefieldin kanssa eräisiin tanssiaisiin Devon Woodsiin. Babbitt näki vilahdukselta tytön, kun tämä hyppäsi autoon, hehkeän punainen iltavaippa ohuen vaaleasilkkisen hameen yllä. He eivät olleet palanneet vielä, kun Babbittit kello puoli kaksitoista menivät maata. Unettavana, äärettömän myöhäisenä hetkenä Babbitt heräsi puhelimensoittoon ja kömpi äreissään alas portaita. Se oli Howard Littlefield:
»George, Euny ei ole tullut vielä kotiin. Onko Ted?»
»Ei — ainakin hänen ovensa on auki — — —»
»Heidän pitäisi olla kotona. Eunice sanoi, että tanssi päättyy keho kaksitoista. Mikä niiden nimi taas olikaan, joiden luo heidän piti mennä?»
»Sitä en totta tosiaan tiedä, Howard. Se oli joku Tedin luokkatoveri
Devon Woodsissa. En tiedä, mitä tehdä. Odota, minä käyn kysymässä
Myralta, tietääkö hän heidän nimeään.»
Babbitt väänsi valon Tedin huoneeseen. Se oli yksinkertainen nuoren pojan huone, epäjärjestyksessä oleva pesupöytä, risaisia kirjoja, koululippu, urheiluryhmien valokuvia. Ted ei ollut siellä.