Mrs. Babbitt sanoi herättämisestä ärtyisänä, ettei hän tiennyt Tedin isäntäväen nimeä, että nyt oli sangen myöhä, että Howard Littlefield oli aika aasi ja että häntä nukutti. Mutta hän makasi valveilla ja oli levoton, kun taas Babbittin onnistui makuukomerossaan vähitellen jälleen saada unen päästä kiinni kesken hänen hiljaa ja lakkaamatta satavia huomautuksiaan. Päivänkoitteessa Babbitt heräsi siihen, että hänen vaimonsa ravisti häntä ja huusi: »George! George!» jonkinlainen kauhu äänessään.
»Mi — mi — mikä on?»
»Tule pian katsomaan. Ole hiljaa!»
Hän opasti häntä hallin läpi Tedin ovelle ja työnsi sen hiljaa auki. Kuluneella ruskealla matolla hän näki rykelmän vaaleanpunaisia alusvaatteita ja suuressa siveässä nojatuolissa tytön tanssikengän. Ja tyynyillä lepäsi kaksi unista päätä — Tedin ja Eunicen.
Ted heräsi hymyten ja mutisi, äänessään epävarma uhka: »Hyvää huomenta!
Sallikaa minun esittää vaimoni, mrs. Theodore Eunice Littlefield
Babbitt.»
»Herra Jumala!» huudahti Babbitt, ja hänen vaimonsa taas parkaisi säikähtyneenä: »Oletteko te olleet — —»
»Meidät vihittiin eilen illalla. Pikku vaimoni! Nouse istumaan ja sano koreasti hyvää huomenta anopille.»
Mutta Eunice peitti hartiansa ja viehättävän, pörröisen päänsä tyynyn alle.
Kello yhdeksän kokoontui seurusteluhuoneeseen Tedin ja Eunicen ympärille mr. ja mrs. George Babbitt, tohtori ja mrs. Howard Littlefield, mr. ja mrs. Kenneth Escott, mr. ja mrs. Henry T. Thompson ja Tinka Babbitt, joka oli inkvisition ainoa tyytyväinen jäsen.
Huone oli täynnä sanojen raesadetta: »Heidän iällään — —»,