»Mistä?»
»— mutta nuo viisaat, kovat, kureliiviset, vanhat Zillan-tyyppiset naidut naiset ovat pahempia kuin yksikään polkkatukkainen tytönheilakka, joka rohkeasti lähtee tähän myrskyiseen elämään — hiilihanko piilossa selän takana! Mutta, peijakas, sinähän tiedät, mitä Zilla on. Kuinka hän näykkii — näykkii — näykkii. Kuinka hänen pitää saada kaikki, mitä ikinä voin hänelle ostaa, ja paljon muuta, mitä en voi, ja kuinka päättömän järjetön hän on, ja kun suutun ja koetan sanoa totuuden, niin näyttelee hän Täydellistä Daamia niin hyvin, että minäkin petyn ja sotkeennun kokonaan peräytyviin selityksiini. 'Miksi sinä sitten sanoit niin' ja 'Enhän minä sitä tarkoittanut'. Usko pois, George: sinä tiedät, että minä olen sangen vaatimaton — ainakin mitä ruokaan tulee. Totta on, että sinä olet aina nuhdellut minua — minä tosiaankin pidän kunnollisista sikareista — en tuosta Flor de Cabagos-lajista, jota sinä poltat — —»
»Älä, kuule! Se on hintaansa hyvä, kaksi viidelläkolmatta sentillä. Niin, Paul, minähän jo sanoin sinulle, että minä käytännöllisesti katsoen oikeastaan jo olen lopettanut tupakoimisen — — —»
»Sinä, vai Mutta kuules, ellen saa sitä lajia, mistä pidän, niin voin hyvin olla ilman. Minä en välitä, vaikka päivällisiksi on palanutta paistia, säilykepersikoita ja vanha leivos virkistävänä jälkiruokana, mutta minun on sula mahdottomuus osoittaa osanottavaisuutta Zillaa kohtaan senvuoksi, että hänen hurja kiivautensa on karkoittanut piian talosta ja hän itse on niin touhuissaan istunut koko aamupäivän tahraisessa aamupuvussa lukemassa jostakin urhoollisesta, miehuullisesta Villin Lännensankarista, ettei hänellä ole ollut aikaa kajota ruokaan. Sinä puhut aina 'moraalista' — sinä tarkoitat sillä arvatakseni monogamiaa. Sinä olet ollut 'Vuosisatojen Kallio' minulle, se on tosi, mutta olet pohjaltasi sittenkin narri. Sinä — —»
»Mistä sinä sen 'narrin' sait, ukkeli? Kuulepas — —»
»— — tahdot näyttää vakavalta ja opettaa maailmalle että 'jokaisen vastuunalaisen liikemiehen velvollisuus on viettää ankaran moraalista elämää esikuvaksi yhteiskunnalle'! Sinä olet tosiaan niin innokas, mitä moraaliin tulee, George-poika, etten halua ajatellakaan, kuinka epämoraalinen sinä mahdat olla pohjaltasi. No niin, puhu sinä — — —»
»Kuule, sylkäise välillä! Mitä on — —»
»— — puhu sinä vain niin paljon kuin ikinä haluat, poikapaha, mutta usko minua, ellei minulla olisi ollut sinua ja aina silloin tällöin jotakin iltaa, jolloin soitan viulua Terrill O'Farrellin sellon mukana, ja kolmea tai neljää viehättävää tyttöä, jotka saavat minut unohtamaan sen raa'an ilveen, jota sanotaan 'säädylliseksi elämäksi', niin olisin ampunut itseni jo vuosia sitten.
»Jaa, liike! Kattoliike! Navetankattoja! No niin, en tarkoita, ettei minulla olisi ollut jonkinverran huvia Pelistä; suoriutua ammattiyhdistyksistä ja nähdä suurien shekkien saapuvan ja liikkeen kasvavan. Mutta mitä se hyödyttää? Näes, minun tehtäväni ei ole kattamisainesten myynti — etupäässä koetan vain estää kilpailijoitani myymästä kattopeitettä. Samoin on sinunkin laitasi. Meidän koko työmme on siinä, että koetamme lyödä toisiamme kuoliaaksi ja annamme yleisön siitä maksaa!»
»Kuule nyt vähän välillä, Paul! Sinähän saarnaat melkein sosialismia.»