Kolme minuuttia myöhemmin, kun Babbitt oli ynissyt »No niin, enpä tiedä puenko vai enkö» tavalla, joka osoitti, että hän aikoi sen tehdä, jatkettiin keskustelua.
»Ja sitten, George, et saa unohtaa poiketa kotimatkalla Vecchiaan noutamaan jäätelöä. Heidän vaununsa on rikki enkä minä uskalla antaa heidän lähettää sitä — — —»
»Joo! Sinä sanoit sen minulle ennen aamiaista!»
»Niin, mutta et saa unohtaa sitä. Minä saan tehdä työtä puolikuoliaaksi koko päivän opettaakseni tyttöä, jonka tulee auttaa tarjoilussa — —»
»No, se nyt kumminkin on joutavaa, eri avun ottaminen ruokaa varten.
Matilda voisi täydellisesti — —»
»— — ja minun täytyy mennä ostamaan kukat ja järjestää ne ja sijoittaa ja hankkia suolamantelit ja katsoa kananpoikia ja järjestää lasten illallinen yläkerrassa ja — — — Minun täytyy yksinkertaisesti voida luottaa siihen, että sinä ajat Vecchiaan ja noudat jäätelön.»
»Jaaaaa_a_! Hemmetissä, minä tuon sen!»
»Ja sinun on vain mentävä sisään ja sanottava, että olet tullut noutamaan jäätelön, jonka mrs. Babbitt tilasi eilen puhelimessa, ja se on valmiina sinua odottamassa.»
Kello puoli yksitoista soitti mrs. Babbitt hänelle, ettei hän vain unohtaisi jäätelön noutamista Vecchialta.
Silloin pälkähti hänen päähänsä äkkiä kamala ajatus. Hän ajatteli, tokko Floral Heights-päivälliset tosiaan mahtoivat olla kaiken sen vietävän vaivannäön arvoisia, minkä ne aiheuttivat. Mutta hän katui herjaustaan jännittävässä askartelussaan ostaakseen cocktaileihin tarvittavia aineksia.