»Ei helkkarissa! Ei ne muutkaan muuta pukua.»
»Muuttaa tietysti! Etkö muista, kun sinä et vaihtanut pukua Littlefieldin illallisille ja kaikki muut olivat vaihtaneet ja sinä olit niin nolona?»
»Nolona! Vai nolona! Jokaikinen tietää, että minä voin vetää selkääni yhtä kalliin smokkerin kuin kuka tahansa, ja sittenkö minä muka olisin nolona, jos se sattumoiksi ei osunut olemaan ylläni. Sikamaisen vaivalloista muuten kaikki tuommoinen! Sitä voi vielä vaatia naiselta, joka on ylipäänsä kotona koko ajan, mutta kun mies on ahertanut olkansa takaa koko päivän, ei hänellä ole erikoista halua sännätä kotiin ja syöksyä päistikkaa juhlakaapuun ihmisten vuoksi, jotka hän on nähnyt ihan tavallisissa vaatteissa samana päivänä.»
»Mielelläsi sinä vain siinä näyttäydyt. Myönsithän tässä muutama ilta sitten olevasi iloinen, että olin itsepäisesti sinua kärttänyt muuttamaan pukua. Sanoit olon tuntuvan paljon hauskemmalta senvuoksi. Ja sitten, kuule, minä tahtoisin, että sinä et sanoisi sitä 'smokkeriksi'. Sehän on 'smoking'.»
»Joutavia! Mitä sillä on väliä?»
»Kaikki hienot ihmiset sanovat smoking. Ajattele jos Lucille McKelvey kuulisi sinun sanovan smokkeri!»
»Jopa nyt keksit oikean! Lucille McKelveyllä ei totisesti ole syytä katsoa minua yliolkaisesti. Mitä hän muuta on kuin lumppusukua, vaikka mies ja isä sattuvat olemaan miljoonamiehiä. Taidat koettaa vihjailla omaan ylhäiseen, yhteiskunnalliseen asemaasi? No, silloin saan huomauttaa sinulle, että sinun arvoisa sukulaisesi isän puolelta, Henry F., ei sano edes smokkeri. Hän sanoo sitä »hännättömän apinan hännättömäksi nutuksi», etkä sinä saa häntä vetämään semmoista ylleen, ellet nukuta häntä kloroformilla.»
»Älä huoli olla halpamielinen, George.»
»En minä ole halpamielinen, mutta Herra siunatkoon, sinä alat käydä yhtä ryppyileväksi kuin Verona. Aina siitä saakka, kun hän palasi Collegesta, on hän ollut niin koppava, ettei voi sietää häntä samassa huoneessa — ei tiedä, mitä tahtoo — se tahtoo sanoa, minä kyllä tiedän, mitä hän tahtoo — hän tahtoo vain päästä naimisiin jonkun miljoonamiehen kanssa ja asua Euroopassa ja juosta saarnamiesten talutusnuorassa ja samaan aikaan jäädä tänne Zenithiin ja olla jonkinlainen sosialistiagitaattori tai johtava henkilö hyväntekeväisyyspuuhissa tai muussa hemmetin sekasotkussa. Herra Jumala! Ja Ted on ihan yhtä hullu! Hän tahtoo Collegiin eikä tahdo Collegiin. Ainoa kaikista kolmesta, joka tietää, mitä tahtoo, on Tinka. Minä vain en saata ymmärtää, kuinka juuri minä olen joutunut saamaan lapsia, jotka oikkuilevat sinne tänne, niinkuin Rona ja Ted. Minä en ehkä tosin ole Rockefeller tai James J. Shakespeare, mutta aina minä sentään tiedän, mitä tahdon, ja pysyn vakavasti ammatissani konttorissa, ja — — — Oletko kuullut tuoreinta uutista? Mikäli minä käsitän, on Tedin uusin päähänpisto, että hänestä pitää tulla filminäyttelijä, ja — — — Ja minä olen kuitenkin sanonut hänelle satoja kertoja, että jos hän lähtee Collegiin ja opiskelee lakitiedettä ja käyttäytyy miehen tavoin, niin minä hommaan hänet liikealalle ja — — — Ja Veronan laita on ihan yhtä hullusti. Ei tiedä, mitä tahtoo. Mutta riittää jo taas tämä, tule nyt viimeinkin! Etkö sinä vielä ole valmis? Tyttö soitti ruoalle jo kolme minuuttia sitten.»
5.