Babbitt pysähtyi huoneen länsi-ikkunan ääreen ennenkuin seurasi vaimoansa. Nämä Floral Heightsin asuntotontit olivat kukkulalla, ja vaikka kaupungin keskustaan oli viisi kilometriä — Zenithissä oli nyt asukkaita kolmen- ja neljänsadantuhannen välillä — saattoi hän nähdä viisineljättäkerroksisen, Indianan kalkkikivestä rakennetun Toisen Kansallis-tornin huipun.
Kimmeltävinä kohosivat sen seinät, huhtikuun taivas taustanaan, kohosivat yksinkertaista, korutonta, kuin valkoista tuliviirua muistuttavaa kattolinjaa kohti. Tornissa oli sopusointua ja määrätietoisuutta. Se kantoi voimaansa kevyesti kuin kookas sotilas. Kun Babbitt katseli sitä, silisi ärtyneisyys pois hänen kasvoiltaan, hänen veltto leukansa kohosi kunnioittavasti. Hän sanoi vain: »Se on ihana näky!» Mutta hän tunsi kuin läikkeen kaupungin sylkyttävästä elämästä; hänen rakkautensa siihen elpyi taas. Hänen silmissään oli torni kuin temppelinhuippu, liikeuskonnolle pyhitetty, intoutuneelle uskolle, joka oli yläpuolella tavallisten ihmisten näköpiiriä, ja kun hän saapasti aterialle, vihelteli hän uusinta katuluritusta, kuin olisi se ollut melankolinen ja juhlahenkinen hymni.
TOINEN LUKU.
1.
Vapauduttuaan Babbittin moitiskeluista ja siitä hiljaisesta hyrinästä, jolla hänen vaimonsa ilmaisi sitä myötätuntoa, jota hän oli liian kokenut tunteakseen, mutta vielä kokeneempi ollakseen osoittamatta, vaipui heidän makuuhuoneensa heti takaisin persoonattomuuden tilaan.
Se oli makuuparvekkeen — makuuloggian — eteisenä. Molemmat käyttivät sitä pukuhuoneena, ja kylmimpinä öinä luopui Babbitt mielellään velvollisuudestaan olla miehuullinen ja vetäytyi sisällä olevaan vuoteen lämpöön voidakseen nauraa tammikuunmyrskylle.
Huone oli sävyltään hiljaisen viihtyisä, sisustettu parhaiden standardimallien mukaan saman verhoilijan johdolla, joka sisusti useimpien Zenithin rakennuskeinottelijain talot. Seinät olivat harmaat, laudoitus ja ovet valkoiset, matto puhtaansininen, ja kalusto hyvin mahongin näköistä — vaatekaappi suurine peileineen, mrs. Babbittin pukupöytä melkein täyshopeisine esineineen, yksinkertaiset sängyt, niiden välillä pieni standardimallinen pöytä ja sähkölamppu, vesilasi, standardikirja iltalukemista varten värillisine kuvineen — mikä se kirja oli, on mahdoton sanoa, kun kukaan ei koskaan ollut sitä avannut. Patjat olivat tiiviit, mutta eivät kovat, voitokkaat nykyaikaiset patjat, jotka olivat maksaneet aika paljon. Lämpöjohtopatterilla oli huoneen kuutiotilavuuteen nähden tieteellisen tarkasti määrätty pinta. Ikkunat olivat suuret ja helpot avata, varustetut parhailla hakasilla ja punoksilla ja taatusti repeämättömästä Hollannin palttinasta tehdyillä lasku-uutimilla. Se oli makuuhuoneiden mestariteos, tilattu suoraan liikkeestä. Viihtyisiä Ajanmukaisia Huoneita Keskinkertaisten Tulojen Nauttijoille. Mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Babbittien eikä ylimalkaan kenenkään muunkaan kanssa. Jos ihmiset joskus olivat täällä eläneet ja rakastaneet, lukeneet jännittäviä kertomuksia puoliyön aikana ja makailleet ihanassa puoliunessa pyhäaamuisin, niin ei siitä näkynyt merkkiäkään. Se oli samannäköinen kuin hyvin hyvä huone hyvin hyvässä hotellissa. Odotti, että palvelija tulisi panemaan sitä kuntoon ihmisiä varten, jotka asuisivat siellä vain yhden yön, menisivät taakseen katsomatta eivätkä ajattelisi koskaan tulla takaisin.
Joka toisessa talossa Floral Heigthsissä oli tarkalleen samanlainen makuuhuone.
Babbittin talo oli viisi vuotta vanha. Se oli kauttaaltaan yhtä täydellinen ja kiiltävä kuin makuuhuone. Se oli sisustettu mahdollisimman aistikkaasti, siinä oli parhaat tehdasmatot, mitä oli saatavissa, yksinkertainen eikä varsin kallis arkitehtuuri ja kaikki uusimmat mukavuudet. Kaikkialle oli johdettu sähkövirta steariinikynttiläin ja savuavien takkauunien asemesta. Makuuhuoneessa oli kolme kontaktia sähkölamppuja varten, pienien messinkilevyjen taakse piiloitettuina. Hallissa oli kontakteja pölynimijää ja arkihuoneessa kontakteja pianolamppuja ja sähköviuhkaa varten. Komeassa ruokasalissa, jossa oli muhkea astiakaappi, kaappi lyijypuitteisine lasiruutuineen, kermankellervät rappausseinät, vaatimaton »stilleben» -maalaus — äyriäiskasan päällä oleva lohi —, oli kontaktit sähkösuodatinta ja leivän sähköpaahtajaa varten.
Babbittien talossa oli vain yksi ainoa vika: se ei ollut koti.