Zilla jatkoi haukkumistaan: »Niin! Sinä olet onnellinen, sinä! Sinä voit antaa Georgen matkustaa eikä sinun tarvitse pitää häntä silmällä. Paksu, vanha George! Joka ei vilkaisekaan toisiin naisiin! Siihen hänellä ei ole rohkeutta!»
»Sepä peijakas, etteikö minulla ole rohkeutta!» Babbitt puolusti lämpimästi kallisarvoista säädyttömyyttään, kun Paul keskeytti hänet — ja Paul näytti vaaralliselta. Hän nousi äkkiä, hän sanoi lempeästi Zillalle:
»Näyttää kuin tahtoisit vihjata siihen, että minulla on paljon lemmittyjä.»
»Niin teen.»
»No niin, kultaseni, kun kerran kysyt — — — Viimeisten kymmenen vuoden mittaan ei ole ollut sitä aikaa, etten minä olisi löytänyt jotakin sievää tyttöä lohduttajakseni, ja niin kauan kuin sinä jatkat rakastettavaisuuttasi, tulen arvattavasti jatkamaan sinun pettämistäsi. Se ei ole vaikeaa. Sinä olet niin tuhma.»
Zilla änkytti; hän kirkui; ei voinut erottaa yhtään sanaa siitä sättimisen ryöpystä, joka hänestä pulppusi.
Silloin muuttui säyseä George F. Babbitt. Jos Paul oli vaarallinen, jos Zilla oli käärmeensuortuvainen raivotar, jos ne hillityt tunteet, jotka olivat asiaankuuluvia Revelstoke Armsissa, oli revitty räiskyväksi vihaksi, niin oli Babbitt kaikista kauhistuttavin. Hän hypähti ylös. Hän näytti sangen suurelta. Hän tarttui Zillan olkapäähän. Välittäjän varovaisuus oli haihtunut hänen kasvoiltaan ja hänen äänensä oli julma.
»Minä olen saanut tarpeeni tästä hemmetin hölystä! Minä olen tuntenut sinut viisikolmatta vuotta, Zilla, enkä ole vielä koskaan nähnyt sinun jättävän käyttämättä yhtään tilaisuutta päästä syytämään omaa syytäsi Paulin niskaan. Sinä et ole ilkeä. Sinä olet pahempaa. Sinä olet narri. Ja saat uskoa, Paul on paras poika, minkä Jumala on luonut. Jokainen kunnollinen ihminen on peräti kyllästynyt ja väsynyt sinun tapaasi käyttää hyväksesi sitä, että olet nainen, ja pistellä Paulia millä sinä osaat. Mikä helvetissä sinä luulet olevasi, että semmoisen miehen kuin Paul tarvitsisi pyytää sinulta lupaa lähteä matkalle minun kanssani? Sinä käyttäydyt ikäänkuin olisit jonkinlainen seos kuningatar Viktoriaa ja Cleopatraa. Narri, etkö sinä näe, kuinka ihmiset nauravat sinulle ja tekevät sinusta pilkkaa?»
Zilla nyyhkytti: »Minä en ole koskaan — minä en koskaan — ei kukaan koskaan ole puhunut minulle tuolla tavalla koko elämässäni!»
»Ei, mutta niin puhuvat kaikki sinun selkäsi takana! Aina! Ne sanovat, että sinä olet riitaisa vanha akka. Vanha, piru soikoon!»