XIV LUKU.
Hirvien hirnunta kuutamolla.
Kuu oli jo noussut matalalle taivaanrannalle ja paistoi suurena ja täydellä terällään mökin akkunasta, kun Miranda oli valmiina lähtöön. Hän otti pienen tinatun kattilan, jossa oli vähäisiä kaloja täyiksi.
"Missä ovat siima ja koukut?" kysyi Taavi.
"Niitä pidän ontossa puussa järven rannalla", sanoi Miranda. "Mutta älä ota tuota kapinetta mukaan, taikka et tule minun kanssani!" hän lisäsi terävästi, kun nuori mies tarttui rihlaansa.
Tämä laski sen sukkelasti taas luotaan.
"Mutta yöllä, Miranda!" hän koetti vastustella.
"Oletko varma siitä, ettei ole vaaraa?"
"Älä tule sitten, jos pelkäät!" impi vastasi murhaavasti ja astui ulos valoon ja kylmään kirpeään ilmaan.
Taavi tuota pikaa oli hänen rinnallaan välittämättä sen enempää pilkasta, joka sopi häneen vähemmän kuin kehenkään muuhun mieheen. Mirandan toisella puolella tallusteli kömpelö Kroof, immen hyväilevä käsivarsi kaulallaan.