Mutta rouva Garth oli jo silloin pihalla.
Rotha seisoi kuin puulla päähän lyötynä ja katsoi hänen jälkeensä, kunnes hän katosi tien mutkaan. Liisa purskahti hillittömään nauruun.
"Hush, Liisa; pelkään, että hänellä on paha mielessä."
"Tuollako vanhalla noita-akalla?" huudahti Liisa. "Jos ilkeyttä vain myytäisiin huutokaupalla Leijonassa, millaisen omaisuuden tuo nainen kokoaisikaan!"
XXII.
HIRMUINEN UHKAUS.
Rothan pelko onnettomuudesta, aiheutuiko se sitten rouva Garthin uhkauksesta vai sen syystä, toteutui nopeasti.
Päivän tahi parin kuluttua edellä kerrotun tapahtuman jälkeen saapui kolme muukalaista Shoulthwaiteen, menivät sisälle taloon muitta mutkitta ja istuutuivat pitkälle keittiön lavitsalle.
Rotha ja Willy sattuivat olemaan juuri silloin siellä. Toinen leipoi kauraleipiä ja toinen korjasi nuoran palasella ruoskaa, joka oli hajoamaisillaan kappaleiksi. Miehet olivat siviilipuvussa, mutta Willy näki yhdellä silmäyksellä, että pisin heistä oli muudan niistä poliiseista, jotka olivat koettaneet ottaa Ralphin kiinni Stye Headillä.
"Mitä haluatte?" kysyi hän äkkiä.