"Kuulkaahan nyt, nuori mies, ja antakaa sen koitua hyödyksenne. Haemme
Ralph Raytä, viimeisen vallananastajan kapinallisen armeijan kapteenia.
Meillä on vangitsemismääräys mukanamme. Kas, tässä se on. Mies
naputteli sormellaan paperiin, jonka hän veti vyöstään."
"Sanon teille vielä kerran, ettei hän ole täällä", sanoi Willy.
"Ja me kehoitamme teitä vielä kerran: menkää hakemaan häntä ja Jumala suokoon, että löytäisitte hänet Se on parasta teille kaikille", lisäsi poliisi katsellen ympärilleen keittiössä.
Willy oli nyt melkein suunniltaan raivosta. Hän meni hermostuneesti keittiön poikki samalla kun poliisi avasi vangitsemismääräyksen hyvin tyynesti ja luki:
"Täten käskemme ja määräämme me teidät heti vangitsemaan Ralph
Rayn ja sulkemaan hänet varmaan vankilaan säilytettäväksi —"
"Teillä on ollut tuo vangitsemismääräys hallussanne jo kauan aikaa aivan hyödyttömästi, luullakseni", keskeytti Willy. "Saatte kuljettaa sitä mukananne vieläkin vähän aikaa."
Poliisi kiinnitti vain sen verran huomiotaan tähän, että hän keskeytti lukemisensa lyhyeksi aikaa. Sitten hän aloitti jälleen yhtä tyynesti:
"Senvuoksi käskemme, julistamme ja selitämme, että sanotun Ralph Rayn, joka ei tähän saakka ole antautunut oikeuden tutkittavaksi, on neljäntoista päivän sisällä ilmoittauduttava Carlislen tuomarille, uhalla että hän muussa tapauksessa menettää kaikki oikeutensa anteeksiantoon ja korvaukseen henkeen ja omaisuuteen nähden."
Sitten kääri poliisi paperin jälleen tyynesti kokoon ja pisti sen takaisin vyöhönsä. Willy seisoi nyt kuin huumautuneena.
"Näette siis tästä, nuori mies, olevan viisainta, että heti menette hakemaan häntä."