"Eikä ainoakaan presbyteri saa asettua asumaan viittä penikulmaa lähemmäksi jotakin markkinapaikkaa — sellainen on viiden penikulman laki. He eivät saa ruveta koulujen johtajiksi eivätkä opettajiksi eivätkä he saa hoitaa yleisiä virkoja, elleivät suostu nauttimaan kirkon sakramenttia. Sitä sanoo piispa test-laikseen, mutta sitä ei hän saa ajetuksi läpi moneen vuoteen, ei missään tapauksessa."
Vanhus oli lausunut helposti käsitettävän selityksensä sellaisen miehen tapaan, joka voi vaatimattomasti ylpeillä suuremmilla tiedoillaan.
"Mutta sittenkuin hän saa sen ajetuksi läpi, tarvitsee hän vielä toisenkin lain, ainakin minun ymmärtääkseni", sanoi Ralph, "nimittäin lain; että hän saa haudata presbyterit elävinä. Hehän joutuvat jo tämän lain perusteella melkein sellaiseen asemaan."
Vanhuksen viekkaiden silmien ovela katse ilmaisi, että hän nyt oli tehnyt kolme johtopäätöstä. Ralph oli hänen luulonsa mukaan joko presbyteri tahi puritaani taikka kumpikin.
"Meidän pappimme oli presbyteri", huomautti hän ääneen, "ja silloin kun asetus astui voimaan, poistui hän paikastaan."
Mutta Ralph ei ollut ollenkaan halukas keskustelemaan tästä aiheesta.
Hauta oli nyt kaivettu. Sen piti olla pitkä ja leveä, mutta ei syvä.
Lunta alkoi sataa jälleen.
"Kovaa työtä tällaisena aamuna", sanoi haudankaivaja yskien ja heitti lapionsa pois. "Tämä on sellainen varhainen aamu, mikä panee tällaisen vanhan miehen huohottamaan. Enkä ole sitäpaitsi aina ollutkaan haudankaivaja. Mikonmessuihin asti olin opettaja."
Aika oli nyt koittanut sen kuorman luovuttamiseen haudalle, jota tamma oli kantanut selässään kolme viikkoa. Vasta nyt päästi Ralph irti Betsyn suitset lujasta otteestaan. Tehtyään sen ryhtyi hän aukomaan niitä hihnoja ja nuoria, joilla arkku oli sidottu kiinni. Kun kaikki oli kunnossa, valmistautui hän nostamaan arkun maahan. Mutta se oli niin suuri ja raskas, että sekä Simin että haudankaivajan piti auttaa.