"Mihinkähän tyttö on mennytkään? Luulin hänen juosta pyyhkäisseen tänne. Mutta kaikesta huolimatta on hänellä nykyään aina yllään parhaat vaatteensa ja koristuksensa."
"Hän tulee kyllä luullakseni pian tänne", sanoi Rotha nostaen Matthewille hänen tavallisen tuolinsa takan viereen rouva Raytä vastapäätä.
"Hän on tavaton juttelemaan, meidän Liisa. Sanoin hänelle, että hän levittelee liian innokkaasti kylään kaikenlasia juttuja poliisien tulosta Wythburniin eilen. Hänellä oli se niin selvillä kuin hän olisi nähnyt sen painettuna, että ne tuovat mukanaan huonoja uutisia, ja tuo pieni velho riensi heti kertomaan kyläläisille sen."
"Hän ei tarkoita mitään pahaa, Matthew."
"Mutta miksi hän ei rientänyt tänne tänään yhtä nopeasti kertomaan hyviä uutisia?"
"Hyviä uutisiako, Matthew? Millaisia sitten?" kysyi Rotha kiihkeästi, mutta enemmän pelkoa kuin iloa äänessään.
"Sellaisia vain, että poliisit ovat poistuneet."
"Poistuneetko?"
"Niin juuri. Muudan poliisi tuli tänään hakemaan heitä ja nyt he ovat menneet matkoihinsa."
Matthew odotti nähtävästi, että hänen uutistaan tervehdittäisiin riemulla.