"Näytätte olevan hyvin perillä oikeudenkäynnistä, nuori mies", vastasi tuomari peittelemättömän ivallisesti.
Paperi vaipui nyt leuan tasalle.
"Herra Ray", sanoi tuomari Hide ystävällisesti, "asianlaita on nyt niin, että teidän pitää vastata."
"Minua ei ole syytetty mistään rikoksesta, herra tuomari. Kuinka minä silloin voisin vastata?"
"Herra Ray", toisti tuomari jälleen, "olen pahoillani, että minun on pakko keskeyttää teidät. Olen sitä mieltä, että suurinta armeliaisuutta on osoitettava teidän asemassanne olevalle miehelle. Mutta nämä väitteenne sotivat kaikkea sellaista vastaan. Haluatteko vastata?"
"Hänen on pakko, veli; siinä ei ole mitään, haluatteko"? väitti toinen tuomari.
Paperi kohosi jälleen silmien tasalle. Pöydän edustalle kokoontuneet nauroivat hillitysti.
"Hän luulee voivansa rankaisematta uhmata oikeutta", sanoi yleinen syyttäjä.
"Veli Millet", sanoi tuomari Hide, "kun syytetty oikeuden kuullen vetoaa muodolliseen seikkaan, on hänen pyyntöönsä suostuttava."
"Tietysti, tietysti", vastasi toinen entiseen ystävälliseen tapaansa.
Sitten kääntyen Ralphiin päin hän sanoi: