"Rohkaiskaa mielenne, vanha ystäväni", sanoi Ralph, joka oli itsekin järkytetty huolimatta kehoittavista sanoistaan. "Vain minuutti ja sitten kohtaamme toisemme jälleen. Olkaa sen vuoksi rohkea älkääkä pelätkö."
Sim koetti tukahduttaa mielenliikutuksensa ja onnistuikin. Hänen kyyneleensä kuivuivat, mutta hänen kasvojensa ilme muuttui hurjaksi, mitä Ralph pelkäsi enemmän kuin kyyneliä.
"Olkaa rauhallinen, Sim", kuiskasi hän; "olkaa tyyni älkääkä virkkako mitään."
Alisheriffi lähestyi Ralphia.
"Haluatteko pyytää jotakin?" kysyi hän.
"En."
"Entä te?" sanoi upseeri kääntyen Ralphin toverin puoleen.
Sim koetti hillitä mieltään.
"Hänellä ei ole mitään sanottavaa", sanoi Ralph tyynesti. Sitten hän kuiskasi jälleen Simin korvaan: "Olkaa rohkea, ystäväni."
Irroittaen käsivartensa Simin suonenvedontapaisesta otteesta riisui hän pitkän takkinsa yltään. Samalla valaisi hänen kasvojaan kalpea auringonsäde. Seurasi painostava hiljaisuus.