"Ovatko ihmiset milloinkaan puhuneet, että mies on kuollut?"
"Ei. En voi ainakaan muistaa sitä. Mies oli lyönyt ja piessyt häntä, kunnes hänestä tuli tuollainen noita-akka, ja sitten oli hän paennut miehensä luota pienokaisensa kanssa, Joen, kuten häntä nyt nimitetään. En muista ihmisten puhuneen muuta."
"Pari kakkosta voidaan helposti laskea yhteen, Sim. Hänen nimensä oli
Wilson Garth eikä James Wilson."
"Ja hän oli rouva Garthin mies ja Joen isä."
"Niin minäkin luulen."
Sim näytti melkein murtuvan tästä odottamattomasta huomiosta, joka oli hitaasti valjennut hänelle.
"Mutta, Ralph, kuinka tulit tuoneeksi hänet tänne palatessasi sodasta?
Kaikki näyttää jollakin tavoin johtuvan siitä."
"Niin, kaikki ja luultavasti tämä viime onnettomuuskin." Ralph siveli kädellään tukkaansa ja sitten otsaansa. Sim huomasi ystävän käytöksessä tapahtuneen muutoksen.
"Olin väärässä sanoessani niin", sanoi hän. "En tiedä sen olevan tottakaan. Mutta kerro minulle, kuinka se tapahtui."
"Juttu on lyhyt ja helposti kerrottu, vanha ystäväni vaikka en tähän saakka ole siitä puhunutkaan. Tein miehelle erään palveluksen Carlislessa."