"Miksi et tehnyt sitä joka tapauksessa? Voi, miksi jätit sen tekemättä?" huudahti Sim kiihkeästi.
"Olisin menetellyt tyhmästi. Hän vihasi minua nyt senvuoksi, että olin turmellut hänen suunnitelmansa."
"Mutta sinähän olit pelastanut hänen henkensä."
"Hän vihasi minua kaikissa tapauksissa enemmän tahi vähemmän. Minulla ei nyt ollut muuta keinoa kuin pitää hänet kurissa edistääkseni etujani ja Garthien etuja. En pidättänyt häntä enkä sallinut hänen poistuakaan."
"Olit voimakkaampi häntä viimeiseen asti", sanoi Sim, "ja suojelit minua ja tytärtäni hänen ilkeyksiltään. Mutta mitä Joe Garthiin ja hänen äitiinsä tulee, niin he eivät näytä olevan hyvinkään kiitollisia sinulle."
"He luulevat minun tuoneen Wilsonin tänne kiusaamaan heitä. Selitykseni eivät voisi muuttaa ollenkaan asiaa. Olen kyllä pahoillani senvuoksi, mutta sellaiset erehdykset jätän tulevaisuuden oikaistaviksi. Ja silloin kun totuus vihdoin tulee ilmi tällaisissa tapauksissa, on siinä aina jokin tarkoitus."
"Niin, silloin kun se tapahtuu. Mutta milloin se tapahtuu?" sanoi Sim hiljaa kuin itsekseen. "Siihen saattaa joskus kulua pitkältikin aikaa."
"Saattaa kyllä, siinä olette aivan oikeassa." Laaksolainen oli ymmärtänyt Simin tarkoituksen ja laski kätensä Simin käsivarrelle omaan vanhaan tapaansa, millä hän ilmaisi ajatuksensa paremmin kuin sanoillaan.
"Ja nyt on jäljellä vain yksi mahdollisuus, minkä vuoksi tämä vilpitön keskustelu asiasta on ollut paikallaan, nimittäin se, että muutkin koettavat tehdä saman kuin Wilson. Viranomaiset, jotka ovat laatineet vangitsemismääräyksen, unhottavat tuskin, että he ovat joskus sellaisen kirjoittaneet. Näin erään muukalaisen täällä tutkimispäivän jälkeisenä päivänä ja luulen tietäväni nyt, kuka hän oli."
Sim vapisi huomattavasti.