"Ylpeät pitää nöyryytettämän ja röyhkeät masennettaman."
Sitten hän meni, toisen ikkunan luo ja aukaisi sen varovasti. Siitä voitiin katsella kedolle ja Shoulthwaiten putoukselle päin. Sen alla sijaitsevan matalan kuistin katto ulottui melkein maahan asti. Hän laskeutui hiljaa sille ja pysähtyi hetkiseksi sille lankeavaan varjoon.
Hänen piti luoda nyt viimeinen silmäys ympärilleen ja sanoa viimeiset jäähyväiset. Vastakkaisesta ikkunasta tulviva kuunvalo valaisi vielä kuolleen hopeanharmaita hapsia. Tuuli puhalsi kovasti ja tunkeutui huoneeseen avonaisesta ikkunasta heilutellen kuolleen kasvoille levitettyä liinaa. Ralph työnsi ikkunan kiinni ja hetkisen kuluttua oli hän jo poistunut.
X.
MATTHEW BRANTHWAITE NOLAA PAPIN.
Shoulthwaite Mossin asukkaat olivat varhain liikkeellä Angus Rayn hautaamispäivänä. Matthew Branthwaiten vaimo ja tytär olivat jo auringonnoususta saakka työskennelleet ahkerasti vanhan talon keittiössä.
Rouva Branthwaite oli hento pieni nainen, jonka kukoistusajasta oli jo kulunut kauan aikaa. Hänen silmissään, joiden ympärille syvät rypyt olivat uurtaneet vakonsa, oli aina kaniinin arka katse ja ne sopivat mainiosti sellaiselle vanhalle hyvälle ihmiselle, joka aina näytti taistelevan sitä vakaumusta vastaan, että hän teki kaikki työnsä hullusti.
Hänen tyttärensä Liisa oli sievä noin kahdeksantoistavuotias tyttö, jolla oli mitä sinisimmät silmät, pyöreimmät posket ja hilpein ääni maailmassa. He olivat lähteneet kotoaan jo aamuhämärissä joutuakseen ajoissa valmistamaan hautajaisaamiaista kaikille vieraiksi kutsutuille laaksolaisille. Se oli syötävä ennenkuin muutamat heistä lähtisivät pitkälle matkalleen vuorten yli.
Edellinen päivä oli ollut niin sanottu "naulaamispäivä", mikä nimitys vihjaisi Wythburnin puusepän, Abraham Strongin, viimeiseen tehtävään. Sen päivän illalla oli kaikkien naapurivaimojen tapana kokoiltua surutaloon lohduttamaan kuolleen omaisia parhaan taitonsa mukaan ja syömään runsaasti makeaa lihalientä, rusinoilla ja sokerilla maustettua keittoa, jota oli tapana tarjoilla sellaisissa surullisissa tilaisuuksissa.
Noudattaen vanhaa tapaa kokoutuivat laakson arvokkaimmat isännät naulaamispäivän jälkeisenä aamuna kello yhdeksän surutaloon; ja auttaakseen Rothaa kaikkien näiden ihmisten tarpeiden tyydyttämisessä oli vanha rouva Branthwaite tyttärineen tullut sinne. Pitkä tammipöytä oli siirrettävä seinän vierestä ikkunan luota keskelle lattiaa. Robbie Anderson oli tullut jo varhain aamulla Mossiin auttamaan naisia sen muuttamisessa. Tuhlattuaan lihastensa voiman tämän raskaan huonekalun siirtämiseen ja sijoitettuaan pitkät lavitsat sen sivuille ja tuoleja sen päihin meni hän talliin harjaamaan hevosta ja katsomaan, että se varustettiin pitkän matkan mukaiseen tarpeeksi terävään kenkään.