"Olen kuullut, että silloin tapahtui pieni onnettomuus", sanoi Tuomas katsoen merkitsevästi sepän kasvoihin.
"Oletko todellakin? Täytyisi ollakin surkuteltavan kuuro, ellei siitä olisi kuullut. Pieni onnettomuus? On sanottu, että pursi teki haaksirikon ja kaksi lankkua vain säästyi. Gubblum pelastui rannalle jalat lujasti toisen laudan ympäri ja selkä toisella laudalla."
Palkeen pitkä ja ahkera hengitys loppui, ja rauta hehkuvan kuumana vedettiin ahjosta alasimelle, eikä vähään aikaan kuulunut mitään muuta kuin käsivasaran kalke ja moukarin iskut. Sitten rauta jäähtyi ja pistettiin taas säteilevään ahjoon. Seppä asteli ovelle, kuivasi hikipisarat otsaltansa toisella kädellä ja heilutti toista pastorille, joka kynti peltoa tien toisella puolella.
"Hyvää huomenta, herra Christian", hän huudahti. "Huono-onninen kaikissa tapauksissa oli tuo pastorin kaunis neiti; hänen sulhasellaan ei näytä olevan kiirettä vihille", hän sanoi palatessaan ahjolle.
"Hän on kuitenkin suloinen tyttö", virkkoi Tuomas Kyttyräselkä.
Vanha mies — kivimiehen työkalut olallaan — astui pajaan.
"Kuinkas hurisee, John?" hän kysyi.
"Kohtalaisen hyvin, Job", vastasi seppä. "Mitäs tehtävää sinulla nyt olisi?"
"Olisi teroitettava pari talttaa."
"Työssä kirkkotarhassa tänäänkin, Job? Eikös siellä ole liian kylmä?"