"Perintöriirat, John — ei mitään muuta", virkkoi Gubblum taas.
Mylläri tarttui nyt puheeseen.
"Mitkä perintöriidat?"
"Jotka vaivaavat Paul Ritsonia", vastasi Gubblum.
"Lörpötystä", sanoi Dick-mylläri, — "perintöriirat ja perintöriirat. Sinusta perintöriidat kelpaavat kaiken selitykseksi. Tuomaan mustelmainen kurkku, Johnin kuhmut ja Geordien särkynyt nenä, jonka Giles Raisley antoi hänelle lauantaina — oli kai sekin perintöriitojen syy."
Mylläri oli aika vekkuli, joka saattoi kirota kuin villitty ja nauraa hirnumalla kuin villi varsa melkein yht'aikaa.
Gubblum killisteli rauhallisesti silmiänsä.
"Perintöriirat juuri, sen mää tierän omast' kokemuksest'", hän jatkoi hellittämättä.
Sepän silmät välähtivät vallattomasti.
"Tietysti sinä tiedät, Gubblum. Sinä sait kokea sitä tullessasi pikku purrella Whitehebbenista. Siinä oli perintöriitaa — oikein parasta lajia."