"Ja rahaa täytyy kuitenkin jostakin tulla", sanoi
Tuomas Kyttyräselkä lopetettuaan veitsen tahkoamisen ja koetellessaan sen terää puupalikkaan.
Matthew nousi seisomaan.
"Minä tulen sitten hakemaan rautakankiani, John", hän virkkoi hiljakseen, ja vanha mies tallusti ulos valoisasta, lämpimästä pajasta kylmään, sumuiseen ilmaan.
"Mattha ei ole koskaan ollut oma itsensä sen jälkeen kuin ilkeä Mercy jätti hänet", huokasi seppä.
"Mitä uutta hänestä?" kysyi kerjäläinen.
"Kysy Tuomas Kyttyräselältä. Hän on posti ja hän kyllä tietää, onko joku Newlannin asukkaista kirjevaihdossa karkurin kanssa", sanoi mylläri.
"Tuomas pudistaa päätänsä. Sinä voisit kertoa meille koko asian, etkös voisikin, Tuomas?" sanoi seppä nauraen, niin että valkeat hampaat kiilsivät.
"Älkää pahastuko", virkkoi tämä syrjäseudun sanankuljettaja hieman käheällä äänellä. "Minä en ole teidän urkkijanne." Ja posti nosti päänsä ylpeästi pystyyn ja näytti ihan herrasmieheltä, jonka polvet ovat koukussa ja kasvu kesken pysähtynyt.
"Epäilenpä, voiko Mattha milloinkaan saada kaivoksestaan mitään, jos siinä nyt jotakin saatavaa olisi", naurahti mylläri ovelta napittaessaan nuttuansa leukaan asti.