Hugh Ritson lopetti soiton ja pisti kätensä povitaskuunsa. Mutta herra Bonnithorne kiiruhti näyttämään, ettei hänen tarkoituksensa suinkaan ollut udella toisen miehen salaisuuksia.
"Älä vaivaudu. Ehkäpä mieluummin haluat kertoa minulle, miten asiat nyt ovat."
Hugh naurahti hieman, veti sitten kirjekuoresta taitetun paperiarkin, jossa oli kankeita koukeroita ja alkoi lukea:
"Minä kirjoitan sinulle kiittääkseni —"
"Tuossa" — työntäen kirjeen asianajajalle, "lue itse", sitten hän jatkoi soittoansa.
Herra Bonnithorne asetti lasit nenälleen ja luki:
"Minä kirjoitan sinulle kiittääkseni sinua siitä, että ystävällisesti muistit minua, oli aivan kuin olisin ollut sinun seurassasi, minä elän lakkaamatta toivossa saada nähdä pian sinua, koska tulet luokseni? Joskus minä ajattelen, ettet sinä koskaan, koskaan tule enkä minä voi olla itkemättä, vaikka minä koetan enkä minä paljoa itke. Minä en mene ulos kovin usein. Lontoo on kaukana, kuuten penikulman päässä, täällä on kauniita ihmisiä ja kauniita lapsia. Aattelen vain aikaa, jolloin se tapahtuu ja sinä tulet hakemaan minut kotiin. Miten isärukka voi, onko hän kovin vanhennut ja sureeko hän minua? Epäilen, tuskin hän enää minua tuntee. Minä voin oikein hyvin silmissäni on vain jotakin vikaa. Joskus kun minä herään en voi nähdä selvästi. Älä ole kauaa kirjoittamatta. Minun silmäni ovat hyvin kipeät ja punaiset tänään, ja on niin hirveän ikävä tässä oudossa paikassa. Rouva Drayton on minulle hyvä. Hyvästi. Hänellä on poika, mutta se on aina kokouksissa, joka on kamalaa, enkä minä ole kertaakaan nähnyt häntä. Kirjoita pian rakastavalle Mercyllesi. Aika on lähellä."
Hugh soitteli sill'aikaa kun herra Bonnithorne luki. Kun asianajaja pääsi kirjeen loppuun, hän antoi sen takaisin huomauttaen:
"Tullut tänä aamuna, niinkö? Se on kirjoitettu torstaina melkein viikko sitten."
Hugh nyökäytti olkansa yli ja jatkoi soittamistaan. Vienot sävelet seurasivat toisiansa hänen sormiensa kevyesti liidellessä koskettimilla, kunnes ovi repäistiin auki ja Paul astui varmoin askelin huoneeseen. Silloin hän nousi, otti kynän telineeltä ja kastoi sen musteeseen.