Paulilla oli kevyt puku karkeata kangasta, säärystimet ja karvalakki, jota hän ei liikuttanut. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Varman päätöksen saattoi lukea jokaisesta juonteesta.
"Anteeksi, herra Bonnithorne, etten purista kättänne", hän sanoi syvällä äänellänsä, "minä olin työssä enkä taida olla kyllin puhdas."
"Tämä", sanoi Hugh pyöritellen kynää sormissansa — "tämä on sopimuskirja, josta sulle eilen puhuin. Kirjoita tuohon", osoittaen etusivulla olevaa tyhjää nimiviivaa.
Sitten hän asetti toisen kätensä paperin yläosalle aivan kuin tukeaksensa sitä ja tarjosi kynää.
Paul ei tehnyt pienintäkään merkkiä hyväksyäkseen sitä. Hän kumartui, tarttui asiakirjaan ja heitettyään Hughin käden pois nosti sen lukeaksensa.
Hugh katseli häntä terävästi.
"Tavallinen muodollisuus", hän sanoi kevyesti, "ei mitään muuta."
Paul silmäsi kiireesti läpi asiakirjan ja sitten hän kääntyi asianajajaan.
"Onko tämä neljäs vai viides panttaus?" hän kysyi pitäen yhä asiakirjaa kädessään.
"Todellakaan en voi sitä sanoa. Luulen, että se on — ei, todellakaan en voi sitä sanoa —"