Herra Bonnithornen suloinen ääni vaikeni ja makean hymyn rinnalle ilmestyi levottomuus.
Paul katsoi terävästi häntä silmiin.
"Mutta minä muistan", hän sanoi tyynesti, mikä vaikutti enemmän kuin raivo. "Se on viides. Holmen tila on ensin, ja sitten tuli Goldscape. Hindscarth pantattiin viimeistä ruohonkortta myöten ja sen jälkeen meni Coledale. Nyt on itse Ghyll, kuten näen, kaikkine maineen ja rakennuksineen."
Hugh Ritsonin ilme muuttui, mutta ääni oli järkähtämättä sama, kun hän sanoi:
"Jos suvaitset, niin käymme asiaan." Sitten pahaenteisesti hymyillen: "Sinä esiinnyt kuin ranskalainen viisastelija — alat jokaisen puheesi maailman alusta. Alkakaamme edes vedenpaisumuksesta!"
"Vedenpaisumuksesta!" sanoi Paul kääntäen katseensa sinne, missä Hugh seisoi pitäen kynää kädessään ja naputellen vapaan kätensä sormilla pöytään. "Se on tarpeetonta! Me olemme jo veden alla."
Kiihko Hughin kasvoissa muuttui turmiotatuottavaksi vihaksi. Mutta hän hillitsi äänensä ja sanoi hiljaa:
"Clewestä tullut insinööri odottaa minua hiilihaudoilla. Minä olen tuhlannut koko aamun odottaessani näiden muodollisuuksien täyttämistä. Tule, tule, laitetaan se nyt valmiiksi. Herra Bonnithorne todistaa nimikirjoituksen."
Paul ei ollut kääntänyt terävää katsettansa veljensä kasvoista. Hugh karttoi hänen katsettaan aluksi, mutta sitten vastasi siihen hävyttömin ilmein.
Pitäen asiakirjaa yhä edessään Paul sanoi tyynesti: