"Tänä iltana minä lähden Lontooseen ja viivyn siellä neljä päivää. Eikö tämä asia voi odottaa niin kauan?"
"Ei, se ei voi odottaa", sanoi Hugh päättävästi.
Paul alensi äänensä.
"Älä käytä minulle tuota puhetapaa, minä varoitan sinua. Eikö tämä asia voi odottaa?"
"Minä tarkoitan, mitä minä sanon — se ei voi odottaa."
"Palatessani minulla voi olla sinulle jotakin sanottavaa, joka voi vaikuttaa tähän ja toisiin kiinnityksiin. Vielä kerran, voiko se odottaa?"
"Tahdotko kirjoittaa — jaa tai ei?" sanoi Hugh.
Paul katsoi tiukasti ja suoraan veljensä silmiin.
"Sinä hävität kokonaan minun perintöni — sinä —"
Tämä sana karkoitti kaiken Hughin itsehillinnän.