"Ja kun minun äitini tuli tuntoihinsa, hän ei sanonut mitään?"
"Ei mitään."
"Sinä et kysynyt häneltä mitään?"
"Kuinka minä olisin voinut? Mutta niin kiihkeästi minä halusin kuulla edes yhden sanan."
Paul hyväili hellästi hänen päätänsä.
"Oletko sinä tavannut häntä sen jälkeen?"
"En sittemmin. Minä olen ollut kipeä — tarkoitan kovin pahoinvoipa."
Kirkkoherra Christian liikahti taaskin tuolillansa. "Mitä sinä ajattelet, poikaseni? Viime yönä nousi Greta unissaan vuoteestaan, kulki portaan päähän ja putosi ihan maahan asti."
"Rakas lemmikkini", sanoi Paul, ja hajamieliseen katseeseen kohosi kauhun ilme.
"Mutta, Jumalan kiitos, hänelle ei tapahtunut mitään pahaa", sanoi kirkkoherra ja kääntyi taas vieraaseensa.