"Istu sinä siinä nätisti ja kiltisti kuin laulava kana ja anna nyt viulun vinkua", sanoi seppä.
"Mutta minun täytyy ensin pistäytyä sisässä", väitti soittaja. "Minulla on kirje herra Bonnithornelle."
"Kirjeestä viis! Matkalle nyt! Anna se hänelle kirkon ovella."
Ja niin sitä lähdettiin, Tuomas Kyttyräselkä ratsastaen edellä ja
Gubblum astellen ponin rinnalla pitäen ohjaksia.
"Anna soira!" karjaisi Job-kivenhakkaaja. "Eks' sinä ikänä voi alkaa?"
Silloin soittaja kohotti viulun leuallensa, ja ensimmäiset häämarssin pitkät sävelet kaikuivat laaksossa.
Naiset ja lapset seurasivat joukkuetta muutamia satoja kyynäriä ja palasivat sitten katsomaan morsiusparin astumista vaunuihin.
* * * * *
Pappilassa sisällä oli melua ja hälinää. Greta vain oli tavattoman hiljainen ja valmis purskahtamaan itkuun milloin hyvänsä. Eräs laakson suloinen impynen, kevyt kuin kärppä, keikkui sukkelana hänen ympärillään koettaen saada häntä vaihtamaan ruskean atlaspuvun vaaleansiniseen silkkiin, ottamaan muutamia kasvihuoneen kukkasia tukkaansa tai ainakin kiinnittämään hunnun kiharoilleen.
"Ja säilytä rohkeutesi, rakas, ja puhu selvästi vastauksesi — ja, rakkahin, älä vain itke, ennenkuin pappi on sanonut: 'Jumala teitä siunatkoon!'"