"Ja jot tinulla oliti pieni poika, antaititko tinä hänelle makeitia utein, — myötäätä — makeitia ja piparkakkuja — antaititko?"
"Antaisin, joka päivä, lemmikkini. Minä antaisin hänelle makeisia ja leivoksia ihan joka päivä."
"Minä tykkään tinutta. Ja antaititko tinä ten mennä leikkimää itojen poikain kanta ja toititko linnunpetiä ja tavaroita, toititko?"
"Toisin, linnunpesiä ja marjoja ja vaikka mitä."
"Minä tykkään tinutta, minä tykkään. Ja antaititko tinä mennä itiä vattaan, kun te illalla tulee kotiin ja rattattaa telättä?"
Varjo laskeutui tytön sieville kasvoille, ja seurasi hiljaisuus.
"Antaititko? Häh? Ja nottaititko itin telkään, nottaititko?"
"Ehkäpä, lemmikkini."
"Ah!" Pikku veitikka ilmaisi tällä ainoalla sanalla korkeinta ihastustaan.
"Mitä tinä teet?"