"Se lienee tarpeetonta", vastasi Hugh Ritson hilliten täydellisesti itsensä. "Me olemme tavanneet ennenkin", hän lisäsi hymyillen.
"No, saakeli, olemmeko — missä?"
"Te olitte yötä Laiskassa Hevosessa Keswickissä, eikä siitä ole vielä viikkoakaan kulunut", sanoi Hugh.
Drayton ei osoittanut vähintäkään hämmästystä.
"Viime lauantai-iltana te olitte sammutustyössä vanhan myllyn palossa
Newlannissa."
Draytonin jurot kasvot olivat liikkumattomat.
"Ohimennen sanoen", jatkoi Hugh kohottaen ääntänsä ja siinä helähti lämmin sointu, "minä olen omasta puolestani teille käynnistänne kiitollinen. Mitä te juotte? — Viinaa?"
Mennen ovelle hän pyysi pullon viinaa ja lasit.
"Sitten maanantai-iltana", hän lisäsi palaten huoneeseen, "te teitte minulle sen kunnian, että vierailitte talossani."
Drayton seisoi yhä.