III LUKU.
Päästyään nukkuvan miehen kanssa kahden Hugh Ritson seisoi katsellen häntä tarkasti. Tuli oli palanut, niin että jäljellä oli vain liekitön, punainen hiillos. Huoneessa ei ollut mitään muuta valoa.
Nukkuja alkoi raotella silmiään ja venytellä, kuten ihminen, jonka äkkiä valtaa ilkeä tunne, että joku tuijottelee häneen. Sitten hän päätään pudistaen ja olkiansa ravistaen nousi tuolillensa istumaan. Hän työnsi hatun otsaltansa takaraivolle, ja tupsu aaltomaisia, ruskeita hiuksia vierähti sijalle. Pää oli painunut alas ja silmät olivat suunnatut tuleen. Hugh Ritson astui hänen luokseen ja laski toisen kätensä hänen olalleen.
"Paul Drayton", hän sanoi, ja hätkähtäen mies kohotti silmänsä häneen.
Heidän katseensa yhtyivät, ja Hugh Ritson sai nähdä, kuten oli odottanutkin — Paul Ritsonin kasvot. Tässä heikossa, punertavassa valossa jokainen piirre oli sama. Ensi hetkenä saattoi olla vakuutettu, että se oli juuri sama mies eikä kukaan muu — aivan kuin Paul Drayton ja Paul Ritson olisivat olleet sama mies.
Kömpelösti nousi Drayton jaloilleen, ja sinä hetkenä harhakuva oli hävinnyt. Hän potki paksuilla kengillänsä hiiltyviä hiiliä kasaan, ja räiskyen ne syttyivät ja leimahtivat ilmi liekkiin. Kirkas valo lankesi hänen kasvoillensa. Piirteet olivat hienot, mutta säännötön elämä näytti ne veltostuttaneen. Kasvot olivat voimakkaat, miehekkäät ja ilmeikkäät. Mitä Jumala oli tehnyt, oli sangen hyvä; mutta silmät olivat sameat, huulet värittömät ja ilme, jonka olisi pitänyt olla ystävällinen, oli juro ja yrmeä.
"En ihmettele, että olette väsynyt matkanne jälkeen, olihan se aika pitkä", sanoi Hugh Ritson. Hän koetti esiintyä vapaasti, mutta ääni kuitenkin hermostuneesti vapisi. "Te läksitte aikaisella junalla Penrithistä", hän virkkoi, veti penkin takan luo ja istahti siihen.
Drayton tarkasti puoliksi epäillen vierastansa ja virkkoi sitten:
"Saakeli vie, etteköhän lie se sama lurjus, joka jo ennemmin on ollut täällä tutkistelemassa meidän vanhaa eukkoa. Sanokaa meille nimenne."
Ääni oli karkea, mutta siitä huolimatta siinä oli jotakin Paul Ritsonin äänensoinnusta.