"Mutta näethän, että minä pidän sanani, sinä tyttöhupakko", hän sanoi ja hymyili nyökäten hänelle iloisesti päätänsä.
"Ja sinä olet vihdoinkin tullut minua katsomaan! Koko tämän pitkän matkan katsomaan minua, pikku raukkaa?"
Raskas surumielisyys, joka tähän asti oli kuvastunut hänen kasvoillaan, häipyi ja sijalle ilmestyi loistava hymy.
"Täytyyhän tehdä jotakin sen hyväksi, joka on uskaltanut niin paljon toisen vuoksi", virkkoi Hugh hieman naurahtaen.
"Ah!"
Kun ensimmäinen hämmästyksen puuska oli ohi, ei seuraavana ilon hetkenä puhelahja kyennyt tunteita tulkitsemaan. Tytön kädet kiertyivät Hughin kaulaan ja ääneti Mercy katseli hänen kasvojansa, ja silmät kirkastuivat kirkastumistaan.
"Ja sinusta tuntui aika pitkältä ja ikävältä?" kysyi Hugh.
"Minulla ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut, puhua", vastasi
Mercy teeskentelemättömästi.
"Ai, sinä kiittämätön pikku olento, olihan sinulla hyvä rouva Drayton ja hänen poikansa ja kaikki sievät Hendonin pojat, jotka tulevat tänne kapakkaan juomaan ja puhumaan monia hauskoja asioita pienelle kapakkaneidille ja —"
"Ei se ole sitä! Minulla ei ollut ketään, joka olisi tuntenut sinut", sanoi Mercy laskien äänensä kuiskaukseksi.