"Voin, herra."
Poliisikersantti liikahti.
"Minä voin siis tavata teitä Haukka-Haikarassa?" hän sanoi.
Hugh Ritson kuuli kaiken. Hän laski lyhdyn maahan. Pimeyden vuoksi ei voinut erottaa kenenkään kasvojen piirteitä.
Neljännestuntia myöhemmin Hugh Ritson hengästyneenä kolkutti mainitun kapakan ovelle. Kapakan emäntä askarteli puhdistellen oluttynnyreitä sisällä.
"Tulkaa, joutuin!" huusi Hugh.
Ovi avautui ja hän astui sisään likomärkänä hiestä.
"Onko poikanne palannut?" hän kysyi henkeänsä haukkoen.
"Palannut, herra? Ei, herra, on ihme, jos hän tulee kotiin ennen aamua, herra; hän ei millään tavalla —"
"Lakatkaa lavertelemasta. Tyttö on kai omassa huoneessansa. Menkää ja lukitkaa hänen ovensa."