Tämä tapahtui juuri sinä hetkenä, jolloin Mercy hetkisen odoteltuaan oli palannut hermot jännittyneinä kapakkahuoneeseen. Käännyttyään ympäri Hugh Ritson joutui silmä silmää vasten hänen kanssaan. Kun Hugh näki hänet, valahtivat hänen tuohtuneet kasvonsa vihasta valkeiksi.
"Enkö minä käskenyt sinun mennä vuoteeseen?" hän sanoi hiljaa, käheästi kuiskaten.
"Minä tulin hakemaan … tulin alas hakemaan … Hugh, älä suutu minulle."
"Mene sitten heti takaisin äläkä täällä seiso. Sukkelaan — ja lukitse ovesi."
"Kyllä minä menen. Ethän sinä ole vihainen minulle, ethän?"
"No, en, ehk'en. Mene nyt vain — kiireesti. Kuuletko? Miks'et sinä mene?"
"Minä tulin vain hakemaan … minä tulin vain …"
"Nyt on ihme! Mitä saakelin hullutusta tämä on? Tyttöjen oikuttelua.
Vähät siitä. — Tuossa, emäntä, ottakaa tuli. Näyttäkää tietä. Hän ei
ole liian raskas kantaa. Ylös nyt. Mikä kyhnys te olette, vanha eukko?
Mihin huoneeseen?"
Toinen koputus ulko-ovelle. Toinen koputus ja toinen kiireellinen touhu sisään laskemisessa.
"Minä tulen, minä tulen!" huusi kapakan emäntä yläkerrasta.