Hän lynkytti portaita alas niin pian kuin hänen kankeat raajansa ikinä sallivat, mutta ovelta kuului koputus uudestaan.
"Herra varjelkoon, herra varjelkoon, ja kuka se on?"
"Saatana, liikuta luitasi hieman ja päästä minut sisään."
Ovi lensi auki ulkopuolisen voiman ponnistuksesta. Kalmankalpeana, hikikarpalot otsalta tippuen, hengitys puuskuttavana, kaula paljaana ja paidankaulus sivulle kääntyneenä, pala ulsterista poissa ja punainen flanellivuori näkyvässä — Paul Drayton hyökkäsi sisään. Hän oli nyt selvä.
"Missä hän on?" kiroten.
"Minä olen täällä", vastasi Hugh astellen kapakan lattian yli kynttilä kädessä oikealla-olevaan huoneeseen. Drayton seurasi häntä koettaen nauraa. "Jouduinko ajoissa?"
"Tietysti jouduitte", raa'asti hymyillen.
"Minua peloitti, että myöhästyisin."
"Peloitti kai."
"Juoksin koko matkan."