Drayton vaikeni.
"Te menette asemalle mainitun rouvan kanssa, kuten oli puhe. Herra menee Lontooseen minun kanssani. He tulevat sittenkin tänne, vaikka minun ensimmäinen tietoni oli väärä."
"Minä otan sen kaksikymmentä puntaa", mutisi Drayton.
"Joko nyt kelpaa? Me puhumme siitä myöhemmin." Drayton näytti hetkeksi kokonaan tyhmistyneen. Sitten hän kohotti raivostuneet kasvonsa ja puri hammasta. Hugh Ritson ymmärsi hänet täydellisesti.
"Ei mitään kepposia, minä sanon sen teille. Jos te ette vie rouvaa junaan — oikeaan junaan ja ole täällä takaisin huomenaamuna kello puoli kaksi, te joudutte viettämään ihania päiviä Vanhassa Baileyssä."
Drayton kohotti katseensa Hugh Ritsonin kasvoihin, mutta samassa se vaipui alas.
"Jos minun on myönnyttävä, tapahtuu se hengen pelastamiseksi", hän mutisi. Hän tarkasti revittyä ulsteriansa. "Minun täytyy muuttaa pukua", hän sanoi.
"Ei."
"Rouva näkee sen."
"Sen parempi."